Tämän viikkoinen pakinaperjantain aihe vaati näin epämusikaaliselta ihmiseltä syvempää perehtymistä asiaan. Kovin paljon enempää ei nääs enää olisi varaa nolata itseään joten googleen vain. Eipä pettänyt tälläkään kertaa.

"Melodia on ajassa tapahtuva, peräkkäisten sävelten jatkumo." Jees, ei siis minullekkaan mahdotonta.

Seuraava rivi tosin pudotti maanpinnalle, "sävel = tunnistettava sävelkorkeus". No, olkoon. "Melodia muodostuu sävelistä ja kestosta eli rytmistä".

Tämän määritelmän mukaan monet lempiäänistäni ovat melodisia, niinkuin hirvikoiran haukku kuulaana syysaamuna tai ajokoiran innokas meno hohtavilla helmikuun hangilla.

Yksinlauluani kommentoi opettaja aikoinaan "haastava kappalevalinta." Kommentin jälkimainingeissa paistattelin pitkään kunnes kuoron joulujuhlaharjoitukset paljastivat totuuden, enkelikiharaisena sain seistä mukana mutta ääntä ei ollut lupa päästää.

Kiitos oppikoulun nuottiopin ja nokkahuilun keskiarvo säilyi pahemmitta kolhuitta, ksylofonilla opin soittamaan tiedän paikan armahan. Osaan vieläkin, ulkoa!

Punk sun muut Pellet ja Popedat tulivat muotiin, kertosäettä pystyi hoilaamaan vaillinaisellakin sävelkorvalla. Pääsin taas toteuttamaan itseäni, muuallakin kuin lantun harvennuksessa peräpellolla. 

Lapset nukahtivat tyyninä levon hetkeen, kuuntelivat kainalossa tyytyväisinä kansakoulun laulukirjasta esityksiä. Koulussa vain mokomilta karisivat harhaluulot äitinsä kyvyistä, tältäkin saralta.

Nykyistä isäntää ei lauluintoni ollenkaan innostanut. Joulutunnelma ei kuulemma vaatinut ksylofonilla soitettua joulupuu on rakennettu-esitystä eikä herkällä hetkellä korvaan hyräilty mikäihmesittenliekään tuottanut toivottua tulosta.

Hän laulaa kyllä minulle, nuotilleen, kauniita melodioita. Kuten Texasin keltaruusua ja "villissee miut, villissee miut dadadaadaa." Opin myös että saadakseen herkät tunteensa perille on vain parempi pyöräyttää kappale soimaan, kuuntelee ainakin, sitä sentään.

Mutta silti, kaikesta huolimatta, lempimelodiani on yksin jouluyönä pimputettu heinillä härkien kaukalon (en osaa ihan ulkoa). Ehkei tärkeintä olekkaan itse melodia vaan se tunnelma ja hetki jossa sävel soi.