Voi mahdoton miten kevät etenee, ja aika rientää. Tytär vietti täällä pitkän viikonlopun, vieraita on muutenkin käynyt liki joka ilta. Pihaa täytyy kiertää aamuin illoin, lumi sulaa ihan silmissä ja ensimmäiset krookuksetkin kukkivat tänään.

Sunnuntaina käytiin tyttären kanssa Helsingissä kevätpuutarhamessuilla. Reissun seurauksena olen nyt myllännyt koko huushollin läpi kahteen kertaan - piuha jolla kuvat saisi siirtymään koneelle on hävinnyt.

On täältä varmaan talven mittaan hävinnyt muutakin, jätepaperikassista löytyi sukka (eli niin niitä parittomia sukkia siis syntyy), pölynimurin pussista muutama kolikko ja tiskikoneen alta postimerkkiarkki.

Mutta sitä piuhaa ei löytynyt mistään. Olisin mielelläni esitellyt kuvien kera puutarhasuunnitelmia sekä teille, että varsinkin isännälle. Nyt joudun vain kuvailemaan mitä kaikkea kivaa pihalle voisi rakennella.

Niinkuin meillä nyt rakentaisivat muut kuin minä, mutta ainahan voi toivoa.

Olisin myös mielelläni esitellyt sen mahdottoman sipuli - ja mukulamäärän jonka viimeisellä aletunnilla innostuimme ostamaan. Joku olisi voinut hyvässä lykyssä tunnistaakin mitä kaikkea pusseihimme päätyi. Nyt täytyy vain odottaa mitä niistä kaikista kasvaa, ja minkä värisiä.

Tänään koulin taas erän kukkien taimia. Tyttären kanssa messuilla tuumimme että japanilainen kivipuutarha ikivihreine havuineen on makuumme liian pelkistetty ja väritön. Taimiastioita ympäri huushollia kannellessani tuli mieleen että ikivihreilläkin on puolensa.

Polttopuu-urakka on aloittamatta, isännän kädet vihoittelevat lääkkeistä huolimatta taas. Aloittamatta on myöskin EU-lomakkeiden täyttö, oppaan sentään jo avasin.

Ja koska kissan häntää nostaa vain se itse niin kehutaan nyt vielä sen verran että sisustukseenkin olen hieman paneutunut. Oli pikkuinen pakko, isot vitriinit eivät mitenkään asettuneet keskelle peräkamarin lattiaa.

Jottei kenellekään jäisi mielikuvaa että olen näillä vapailla ahkeroinut jotenkin erityisesti niin kerrottakoon että enimmäkseen olen vain ulkoillut. Paljastuva maa tarjoaa koirien kuonoille niin paljon uusia ja ihania hajuja että lenkit venyvät ihan huomaamatta.

Raikkaasta, puhtaasta ilmasta ja rauhasta nauttii, niiden arvo korostui taas Helsingin reissun jälkeen. Niinkuin tämän paikallisen lähiliikenteenkin.

Tottakai kaupungissa on kireämmät aikataulut ja kiire kaikilla, tämmöinen hitaampi maalainen ei vain meinannut millään ehtiä kyytiin mukaan. Messukeskuksen infon mukaan ratikoilla pääsee keskustaan, tarkoitus oli tulla loppumatka linjurilla kun tytär jatkoi suoraan Tampereelle.

Tymyyksissäni sanoin ensimmäiselle kuskille päivää ja kysyin pääseekö tällä Kamppiin. Ei päässyt.

Uusi yritys, entistä mykempi kuski. Selvisi sentään minne raha on laitettava, tyhmänä kun tarjosin sitä kuskille käteen.

Kolmas kerta toden sanoo, niin nytkin. Kysymykseeni pääseekö tällä Kamppiin tuli taas kieltävä vastaus, mutta nyt sain sentään neuvon vaihtaa ratikkaa Lasipalatsin pysäkillä.

Kun viimein pääsin hikisenä nyssyköineni istumaan välähti mieleeni mitä olisi pitänyt kysyä. Tai hypätä vain kyytiin ja tutkailla milloin maisemat muuttuvat tutuiksi. Minähän sentään olen asunutkin Helsingissä pari vuotta.

Taisi tosin olla 70-luvun lopulla.

Ja taisi mennä peräti 5 min. kävellä sieltä Lasipalatsin pysäkiltä Kamppiin oikealle linjurin lähtölaiturille.

Jaa mutta vielä sen verran täytyy mainostaa että muuten olisin kyllä käynyt ihan alkuasukkaasta. Kohteliaasti tervehtivä nimekäs politikko ojensi minulle vaalimainoksensa. Yhtä kohteliaasti otin sen vastaan, pahoitellen totesin vain että väärä vaalipiiri ja väärä puolue, mutta vienhän mie kotpuoleen näytille milt ne Helsingin herrat näyttää.

Että eipä täällä kummempia, nautitaan keväästä!