Koepäivä sujui hienosti. Toinen tuomari tuli 70 km etelästä, koiran omistaja 70 km idästä. Toinen kysyi pari kertaa hieman epäluuloisen näköisenä että tiedätkö missä nyt ollaan ja salaa vilkuili kompassia, toinen oli niin mukava ja komea etten ole vieläkään täysin toipunut.

Että semmoisiakin miehiä on olemassa! Tai siis tietysti tarkoitin univelkaa jota seuraavan yön työvuoro toi. 

Mutta jollei kohta sada vettä, räntää tai lunta alkaa huusholli olla pysyvässä kaaostilassa. Näillä ilmoilla ei kertakaikkiaan voi olla sisällä!

Tänään, viimeisen yövuoron ja aamutorkkujen jälkeen päätin pyhästi raivata vain takapihan, hoitaa haudat talvikuntoon ja huushollin säädylliseen järjestykseen.

Sitten tuli isäntä kylille patterien ostoon. Hirvikoira oli löytänyt sonnin, ennen pimeää piti saada koira metsästä pois ja tutka kuntoon. Tottakai jos vain voi valita niin kukakin pyyhkisi pölyjä kun tarjolla on aurinkoinen metsäretki hirvisonnia ihaillen? Sekä videoiden. Taidankin ostaa uusien tapettien sijaan paremman videokameran, heti kun sopiva tarjous osuu kohdalle. Mikähän olisi hyvä?

Taisin päästä kaupunkireissulla rahan tuhlaamisen makuun.

Ja kukapa kotiuduttuaan jatkaisi siivousta enää klo 19.00, en minä ainakaan. Sen sijaan nautin syksyn viimeisistä kanttarelleista ja hyvin lantratusta puolukkamehusta. Kasvimaalta löytyi vielä mukaan muhkea kimppu kukkia, keltaisia porkkanoita ja pikkupurjoja.

Sohva kutsuu, mukavaa loppuviikkoa!