Tänä aamuna sen taas totesin, kurjinta vanhenemisessa on ehdottomasti se että neulasta katoaa silmä.

Rypyt ja muu rapistuminen ei haittaa- ei myöskään rasvojen  litrahinta.  Parikymppisestä lisääntyneet viisi kiloa tekevät vain parisataa grammaa vuotta kohti, mitä tuo nyt on, ei mitään.

Elovena-tytön hiusten väri on jotenkin muuttunut, mutta mitäs siitä, sisäinen blondi ei mihinkään häviä, ja uusia kiharoitahan saa kampaamosta.

Aamusta vaikka aloittaa niin harvoin päivän aikana saa aikaiseksi niin paljon kuin ennen, mutta tässä iässä on jo oppinut että huomennakin ehtii.

Miehistä ei enää ota turhaa stressiä, jos toinen ei jonain päivänä ole mieleinen niin ainahan löytyy villasukat ja hyvä kirja.

Omia töppäilyjään ei enää harmittele ja häpeä, muutenhan saisi nykyisin pysytellä sisätiloissa tai kulkea säkki päässä.

Kuulo on vähän huonontunut, mutta harvoin meillä niin salaisia asioita puhutaan etteivät ne saisi parkkipaikalle kuulua.

Tuleva ei pelota, onhan tässä nähty että enemmän dementia omaisia rassaa kuin ihmistä itseään, varsinkin jos kintut vielä pysyvät kunnossa.

Mutta tuhma sana sentään, näistä nykyneuloista ei ole mihinkään!