Eilinen meni hirvikoiran kanssa, tänään sai mäyräkoira liikettä. Leutoa, sumuista, puoliltapäivin aurinko pilkahteli. Hirvilehmä vasoineen, lumikko kurkistelemassa puunrungon alta, lähes valkea jänis kuusikossa, tuoreet villisian jäljet, siinä päivän saldo.

Otsikkoon aiheen antoi Erkki blogissaan, http://diesel.vuodatus.net

Koska taas kerran olin montaakin mieltä tekstistä siirryin suosiolla omaan nurkkaani jupisemaan. Ainakaan työ ei ole pakopaikka elämältä, päinvastoin, sehän on oleellinen osa elämää. Miksi sen pitäisi olla vain "korviketoimintaa", antaahan se leivän lisäksi paljon muutakin. Kyllä työstä voi kaivaa paljonkin onnistumisen tunteita, työmaalta löytää ystäviä siinä kuin harrastustenkin parista. Korviketoimintaa siitä tulee vasta kun ammattinimike tai asema määrittelee ihmisarvon, vain palkan suuruus tuo tyydytyksen.

Keski-ikä on siitä erinomainen vaihe ettei enää ihmeemmin anna muiden mielipiteiden vaikuttaa mielenrauhaansa. Jos haluaa herkutella suklaalla ja konjakilla, kulkea tuulipuvussa ja kumisaappaissa, käydä meikittä, tukka vain pikaa kammattuna kaupassa, kantaa muutamaa lisäkiloa, niin mikään ei estä. Suklaa on hyvää, tuulipuku käytännöllisempi, kaupasta ei ole kiire mihinkään, kengännauhat taipuu vielä hyvin solmimaan. Miksi kaikesta pitäisi kantaa hiukan huonoa omaatuntoa, riittää kun äitinä tuntee niin. Pieniä nautinnon hetkiä. Miten ihmeessä meihin on iskostunut kuva että vain hyvä meikkivoide, valokynä, oikea hiusten sävy, jakkupuku kokoa 38, merkkikäsilaukku ja muodin mukaiset korot ovat oikea naisen mitta?  

Ei metsästys ja metsässä liikkuminen ole minulle mitään korviketoimintaa. En käy päteäkseni, ollakseni tasaveroinen miesten kanssa tai erikoisuuden tavoittelun takia, käyn vain koska luonto ja sää on joka päivä hieman erilainen, joskus yllättävä, silti aina rauhoittava ja hyvän olon tuova. Joku haluaa hikoilla sisällä pomppien, minä kiipeän mielummin kallioille.  

Enkä usko siihenkään vanhaan väittämään että seksiin liittyy korviketoimintoja. Kyllä meillä ennen, lapsista huolimatta, oli paljon siistimpää. Kun valoisan ajan on ulkona tai työviikolla nukkuu, laseitta ei niin tarkkaan enää näekkään ja suihkun jälkeen täytyy kuitenkin vetää villasukat jalkaan on imuroinnin tarve huomattavasti vähentynyt, ihan arkisista syistä..

Siihen kyllä uskon että ihminen kaipaa jonkun läheisyyttä, olkoon sitten lapsi tai vanhus. Miksei se voisi olla eläin, kissa tai koira?  Kyllä minä ainakin makaan mieluummin sohvalla koira kainalossa ja kirja kädessä kuin aikuisten lelulaatikko vieressä, semmoinen kotikutsuilla täytetty. Enkä usko alkuunkaan että ensimmäinen on vain korviketoimintaa, toinen virikkeitä ja jotenkin antoisampaa.