Johan tätä auvoisaa yhteiseloa kauan kestikin! Kun alkoi vastustaa, niin vastustikin sitten oikein kunnolla Heti vapaideni alettua se alkoi.

Ruvettiin jokakeväiseen kuntotestiin, eli polttopuiden tekoon. Kuivasia ja talven lumituhoissa katkenneita oli taas se sama 100 mottia kuin edellisenäkin vuonna. Vaikka tarkoitus oli tehdä nyt vain vähäsen, kun alkaa se remonttikin.

Ei alakaan ihan vielä. Vuosikymmeniin ei piha ole ollut yhtä märkä, ja pohjavedet yhtä ylhäällä, joten kaivurihommat oli pakko siirtää myöhempään. Ja luottaa siihen että kirvesmies ym alan ekspertit ehtivät sovitella aikataulunsa uusiksi.

Toivon mukaan marjapensaatkin pitävät uimisesta, niitä en raatsisi uusia.

Ensimmäinen päivä pilkkomista sujui hyvin, sitten katkesi jokin oleellinen tappi koneesta. Onneksi löytyi hitsari avuksi.

Seuraavaa kuormaa tehdessä traktori puski öljyt pihalle. Onneksi löytyi korjaaja iltapäiväksi - ja euroja vielä pussista.

Päätettiin lämmittää hikisen päivän päätteeksi sauna. Vuosiin ei olla saunottu niinkuin nyt, harva se ilta. Puusauna tarjoaa mainiot löylyt, kun vain viitsii pelata vesien ja tulien kanssa.

Tai savuavan kiukaan - ihan yks kaks hormi lakkasikin vetämästä. Ehti tulla melkoisen palvattu olo ennenkuin saatiin sauna tuuletettua, ja vettä pataan.

Kas kun vesipumppu oli nähtävästi järkyttynyt jatkuvasta tiskaamisesta ja pyykinpesusta, päätti pistää sekin samaan saumaan lotraamiselle stopin.

Avattiin illalla televisio kun viimein tupaan asti päästiin. Ne oleelliset geet kun tuntuivat taas puuttuvan nettiyhteydestä. Ei signaalia, kokeili mitä kanavaa tahansa. No, eivät ne kaikki tosin aiemminkaan olleet näkyneet.

Ikkunan pesuun en edes yrittänyt ryhtyä, varalaseja niihin ei mistä tahansa löydykään ja olisin taatusti hajottanut muutakin kuin tuuletusluukun kahvan. Joka tosin taisi olla hapero jo ennestäänkin. Ikkunat ovat kuonon jälkiä täynnä sillä rusakot ovat tottuneet pomppimaan taloa ympäri hirvikoirista piittaamatta. Mäyriksien mielestä suorastaan hävyttömän röyhkeästi!

Onneksi ne sentään karattuaan osasivat itse kotiin, ne kaksi joita en ehtinyt juosta kiinni tien ylityksessä.

Naapurin isäntä poikkesi eilen. Naurusuin sanoi tulleensa tiedusteluretkelle, katsomaan miten meillä yhteiselo sujuu. Vähän tutkivasti vilkaisi mustaa kulmaani ja nokista naamaani.

Onneksi halkomakoneesta kimmonnut kalikka osui vain silmäkulmaan, ja onneksi joskus nuorempana opin nuohoamaan öljykamiinan. Samoilla neuvoin onnistui kiukaankin putsaus.

Isäntä tyytyi jostain syystä vain tuhahtamaan, me naapurin kanssa lähdimme kahvin keittoon.

Ikääntyminen tuo onneksi jotain hyvääkin tullessaan - venyvämmät hermot ja suhteellisuuden tajua. Tai kyvyn hyväksyä että tässä nyt vain ollaan, ja itse se on tästäkin nesteestä itsensä kiskottava kuiville. Ja jos oikein hyvin käy niin on toinen siinä vierellä kiskomassa.

Mutta sen neuvon annan että jos on pakko muuttaa niin muuttakaa keväällä. Voi aina istahtaa hetkeksi rappusille pakoon arkea. Kuuntelemaan teerien kujerrusta aamuisin, seuraamaan kuinka luonto vihertyy ja narsissit avaavat nuppujaan.

Tulppaanit menivätkin myyrien suihin.

Kaikesta huolimatta maalla on mukavaa! Ja puu-urakastakin on puolet tehty.

Viime yönä näin tosin ihan outoa unta. Asuin kerrostalossa, ja istuin parvekkeella ihanan joutilaana viiniä maistellen. Vieressä mies joka ei ollut metsurin vehkeitä ikinä nähnytkään!