Viikonloppu meni mukavasti hirvimetsällä. Hieno sää, leutoa ja selkeää. Tulos 5-0 hirvien hyväksi. Jo muinoin ajomiehenä opin että kunnon selitys tapahtumiin täytyy aina olla. Oli sitten päädytty jonkun navetan taakse, väärään suuntaan tai muuten vaan eksytty ja ympyrää kierretty niin jokin järkevä syyhän siihen aina oli. Eli siis niin nytkin.

Oma hirvikoira huilasi edellisen viikonlopun urakasta, kolme hirveä sen haukuista silloin saatiin. Naapuri sai vuorostaan yrittää omillaan. Uros löydettiin muutaman kerran naapurista, tarkkanenäisenä sai vainun kiinnostavasta, no, tyttökoirasta. Kerran se päätyi supiloukkuun, pari kertaa autoa vahtimaan. Outoa kyllä koiran isäntää vain nauratti. Meitä passissa ei niinkään. Ei myöskään toisen koiran vaihdettua varmat sonnin jäljet komeaan lehmään. Ne lehmät kun säästämme kantaa jatkamaan, sonnia vielä uupuisi.

Ajomiesten huudoilla saatiin pelkkiä lehmiä liikkeelle niilläkin. Yksi vanha harmaapää kävi useamman passimiehen edessä kierroksella, vähän kuin härnäämässä meitä. Toki se on hieno elukka katsella, muutenkin kuin kiikarin lävitse.

Ikä se vain alkaa meidänkin sakkiamme painaa. Monikaan nuoremmista ei halua aamuhämärissä liikkeelle, päivää metsässä kulkea. Kunto siinä kyllä nousee, nopeastikin. 

No, lauantaina jatketaan. Vasta kun on viettänyt viikonlopun vaakatasossa satavan rännän seassa sormet kohmeessa, nenä valuen ja varpaat jäässä tietää miten autuas olo voi illalla saunan jälkeen ollakkaan.