• Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
  • Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, minkä maantiedon opettaja antoi?
  • Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
  • Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
  • Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
  • Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta.
  • Ostitko sen hameen, minkä näimme viime viikolla Hennes&Mauritzista?

Blogeissa on kiertänyt haaste jossa omalla murteella kerrottuun tarinaan pitää sisällyttää nuo ylläolevat lauseet. Kiitos Lastu, yritetään, vaikkei minulla oikeastaan omaa murretta olekkaan.

Isä oli kotoisin läheltä itärajaa, äiti sen takaa. Koulussa kuulemma kiusattiin karjalan murteesta joten äidin kielestä se onkin karsiutunut lähes tyystin pois. Isän puheesta kuulsi enemmän tietty nuotti kuin murre. Sen tunnistaa heti kun ajelee joskus hänen kotiseuduillaan.

Meidän lasten kieleen kai sitten vaikuttivat enemmän kaverit ja muu ympäristö. Ja tämmöistä kieltä siitä koktailista sitten syntyi:

Lapsena myö tapeltiin aina. Vasta aikuisena tajus miten kivaa on et on sisaruksii, ja on siitä hyötyykin kun on siskoja. Vaihellaa vaatteita, ja aina jollee jää jotain pieneks, jostain syyst aika harvoin isoks. Meil on jotain kiertävii juhlavaatteit, esimerkiks siskon punanen mekko mahtuu mullekkii. Vaik aina muistankin kehuu et tissien kohalt tekee tiukkaa. Enkä mie tietyst kehuiskaa jos muualt puristais.

Serkkujakii on paljo. Yhen kans asuttii lapsena vierekkäin, ja käytii samaa aikaa kouluu. Serkul oli tiukempi kuri ku meil, ja sen täyty aina tehä läksytkii heti koulust tulles. Jakso se huolehtii et miekii tein omain, kysy et tarviit sie apuu sen mantun läksyn kans vai selviät sie ite niist kirjotuksist?

En mie viittiny sanoo et sain kokeest kympin, sille ois tullu vaan paha mieli.

Kun siskoi ja serkkui kerta on paljo niin miehii on tarvinnu vaan nää kaks. Lasten isä ja sit tää isäntä. Sen takii miekää en vissii oo koskaa oppinu sanomaa et joo, tehää vaa nii ku sie meinasit. Kun siihe tarvis kai jotai kompromissikykyi vai mikskä niit nyt sanotaa. Semmosii ei takuulla opi jollei reenaa ahkerast.

Mie oon sitäpaitsi aina ollu aika itepäinen.

Mamman tyttöhän mie olin, ja mamman kans käytii sukuloimas Kannusjärvel. Mamma ties et myö ei koskaa oltu ajois, äitil tahto mennä navetas aina myöhää. Sitävasten mamma sanokii et tulee hakemaa jo 17.45, vaik lähettiikii vasta kuuen jälkee reissuu.

Oon mie asunu kaks vuotta Helsingiskii mut sielt ei onneks murre tarttunu, ruotsin kieli vaan. Viitsippor ja tussilaagor sano ne perheen tytöt kun ens kertaa nähtii, ja mie nyökyttelin viisaan näkösenä takasin.

Mie kulin aina linja-autol, kerran piti mennä junal mut narrasin et myöhästyin. En viittiny myöntää et ne sillan ylitykset ja junan vaihot pelotti, enkä mie tykkää junist vieläkää.

Juu, oli juttuu vaan siskoist mut on mul yks velikii. Se on meist nuorin nii että toi ootko nähny missää mun isovelin kännykkää ei kyl oikee satu tähä tarinaa.

Pitääkii muistaa et kysyy tytölt ostiks se sen hameen mitä myö viime viikol katottii HM.n  mainoksest. Mie kun en nois kaupois pahemmin viihy, mut kattelen mie kyl mainoksii. Ja viimeiks kun kaupast löysin omast mielest oikein nätin mekon niin siskot heti kuoros komens et sen kans täytyy käyttää housuikii. 

Joskus mie luulen et ne pitää minuu jo vähä höperön, en kai mie nyt ilman housui missää liiku?