keskiviikko, 22. elokuu 2012

Että semmoinen kesä sitten

Mistäpä aloittaisin - muusta kuin ihmettelystä siitä kuinka sukkelaan kesä taas kerran hujahtikaan. Tai oikeastaan, eihän se vielä ole päättynyt, mutta uskomatonta, meidän remonttimme päättyi!
Alustavan suunnitelman mukaanhan sen olisi pitänyt valmistua viimeistään juhannukseksi, nyt vasta viikonloppuna sähkömies kytki loputkin piuhat paikoilleen.
Samassa ajassa joku olisi rakentanut talon kuin me tehneet, tai teettäneet, tämän pienen remontin.
Mutta takuulla olemme lopputuloksesta vähintään yhtä onnellisia!

Kesä meni siis odotellessa. Vuorotellen kaivuria, putkimiestä, sähkömiestä, kirvesmiestä...... Muita vieraita kävi kyllä senkin edestä. Tai piipahtelihan putkimieskin toki työmaata tutkailemassa niin ahkerasti että totesi jo tulevansa kuin toiseen kotiinsa.

Kesä meni myös nautiskellessa. Leppeistä kesäilloista saunan jälkeen ( me tosiaan saunoimme joka ilta!), hiljaisuudesta, kukkapenkeistä ja kasvimaasta.
Opettelin eloon ilman televisiota, lähes ilman tietokonetta, ja melkein ilman mitään työstressiä.
Opin taas syömään säännöllisesti lämmintä ruokaa ( ja kokkaamaankin sitä, jopa niin hyvin että sain kirvesmieheltä kiitosviinit), ja nukahtamaan jo klo 22 yökukkumisten sijaan.
Eli todentui taas useammankin tutkimuksen väittämä perhe-elämän terveellisyydestä.

Jos me voimme hyvin niin yksi mäyräkoiristamme ei. Se halvaantui, ja ehdin jo mielessäni hyväksyä sen menetyksen. Vaan se on sitkeä poika, ja kyynelehtien tinkimäni lupaus että katsotaan vielä vähän aikaa taisi sittenkin kannattaa.
Helpotuksesta ei aivan uskalla huokaista, vauhtia jo löytyy mutta kestääkö selkä liikkumisen jää nähtäväksi.
Eli kesä kului myös yhtä toipilasta ulos ja sisään kannellessa.

Mistä tulikin mieleen että totisesti kanneltu on! Eikä huusholli vieläkään ole aivan järjestyksessä, loppusiivouksen jälkeen mikään taikasauva ei huiskaissutkaan kaikkea kerralla taas paikoilleen.
Pihaa saatiin onneksi siivottua koko ajan, sinne ei ehtinyt tuvan kaltaista kaaosta syntymään.

Ja vain kerran koko kesän aikana tuntui että nyt riitti! Että nyt en enää ala, en jaksa, en ehdi, enkä kyllä takuulla enää kuuntele tuommoista.
Otin 3 tunnin miniloman. Autoilin siskolle, joka remonttimiehen vaimona näki jo naamastani että nyt on parempi vain keittää kahvit, kaivaa herkkuja pöytään ja seurata kuinka höyryt purkautuvat.

Mieluistakin kanneltavaa on toki löytynyt, mustikkasato oli vuosiin runsain. Kanttarellejakin on jo löytynyt ämpärikaupalla. Jostain syystä isännän mielestä tässä 2 hengen taloudessamme riittää 2 arkkupakastinta, joten on siirryttävä pikkuhiljaa puolukoihin.
Siirtymistä tosin auttavat huomattavasti meidänkin postilaatikollemme leiriytyneet thaipoimijat. Varvut onneksi sentään jäivät.

Kaikkein yllättävintä koko kesässä on ollut miten helposti yhteiselo muuten on sujunut. Tai meidän mittapuullamme helposti, ja varsinkin suvun ja tuttavien ennakko-odotuksiin nähden. Toki meillä itsellämmekin oli aikamoiset kauhukuvat ajoittain mielessä.
Isäntä ei vain tahdo ymmärtää miksi huolehdin kaikesta ja touhuan joka hommassa  - niinkuin olen lähes koko aikuisikäni tottunut yksin tekemään.
Minä taas en millään ymmärrä miksei tämä nykyinen järjestys ja systeemi ole isännän mielestä paljon järkevämpi kuin se jonka hän oli ehtinyt yli 50 vuodessa luoda.

Romantiikka sitten, niin, siteeraan taas sisartani. Vasta nyt hän ymmärtää miksi teemme niin paljon polttopuita - se arjen yhdessä tekeminen on meille sitä parasta laatuaikaa yhdessä.
Ja jos mennään vielä peremmälle, eli kamariin asti, niin isäntä on oikein tyytyväinen.
Hän kokeili kerran päiväunilla vanhaa sänkyäni ,ja siihen pari vuotta sitten ostamaani patjaa, ja muutti saman tien tyttärelle varattuun huoneeseen nukkumaan.
Eikä ole kuulemma aikoihin nukkunut yhtä hyvin.

Useasti kesän mittaan olen miettinyt mitä kaikille blogitutuilleni kuuluu. Jahka tästä ehdin, ja saan koneeni kunnolla toimimaan ( tai vuorot sille tasapuolisesti jaettua), kahlaan kuulumisenne läpi.
Oikein mukavaa loppukesää kaikille!




torstai, 21. kesäkuu 2012

Täystyssäys

Alkuun hyvin ja nopeasti sujunut remontti pysähtyi kuin seinään. Seinät siis saatiin valmiiksi, mutta ovien toimitus jostain syystä viipyy. Ja ennenkuin ne, tai putkimies, tulevat ei kirvesmies pääse jatkamaan hommiaan.
Kirvesmiestä ei harmita, töitä lähiseudulla tuntuu riittävän.

Sähkömies kävi vetämässä kaapelit ja piuhat, ja odottelee nyt että kirvesmies saisi hommansa valmiiksi. Jotain listajuttujakaan ei kuulemma kannata hakea erikseen, vaan tuo samalla kun ne ovetkin.
Sähkömies kalastelee mielellään, joten häntäkään ei harmita.

Putkimies puolestaan käy pari kertaa viikossa kahvittelemassa ja tarkistamassa joko vesijohdot viimein olisi kaivettu.
Häntä ei onneksi harmita vaikkei aina olekaan tuoretta pullaa, riittää kun tutkitaan mitä uutta kukkapenkeistä on taas noussut. Ja päivitetään siinä sivussa kaikki oleelliset tapahtumat, kuten kalansaaliit ja kaarnakuoriaisten tuhot.

Kaivurimies puolestaan käy säännöllisesti tutkimassa onko alapiha jo riittävän kuiva.
Olihan se jo viime viikolla, mutta vaikka mies olisikin joutanut niin kone ei.
Tällä viikolla kummastakaan ei ole kuulunut vielä mitään, joten yhtään en tiedä harmittaako sielläkään. Tuskin, kesäähän riittää.

Vanha vesipumppukin toimii vielä, ja jollei toimikaan niin tiedän jo mistä napista painaa, ja mihin kohtaan kopauttaa että se taas hyrähtäisi käyntiin.
Ei siis harmia enää siitäkään. (kopkop)

On siis päästy rauhassa lämmittämään saunaa, ja ehditty ihmettelemään kuinka oravan poikaset taiteilevat räystään reunalla.
Puut saatiin sentään viimein pilkottua.
Tosin nyt kaikki kärrit ovat halkoja täynnä, eikä puiden tilaajien pihoilta ole vieläkään löytynyt niille oikeaa paikkaa.kipata.

On meillä metsässäkin melkoinen kasa pilkottuja puita kyytiä odottamassa.
Kai ne kuivuvat alkuun sielläkin.

Meitäkään ei siis ole remontin pysähtyminen harmittanut, me olemme vain saunoneet. Edelleen lähes joka ilta.
Eikä saunan jälkeen jaksa enää huolehtia puuttuvista ovista tai listoista, ilta-auringossa on niin mukava istua kyyhkysten pesäpuuhia seurailemassa.

Kirjahyllyyn sain viimein raivattua tilan televisiolleni, isäntähän oli kantanut omansa jo vuosia sitten vintille.
Mitään muuta hyllystä ei sitten ollutkaan kannettu pois, päinvastoin.
En ole ihan varma kumpi isäntää harmittaa enemmän, sekö että heitin niin paljon pois, vai se ettei tullut tehneeksi niin itse jo aikoja sitten.

Se taas meitä kumpaakaan ei oikeastaan harmita yhtään ettei uutta antennia ole tullut vieläkään hommattua, tai vietyä entistä takaisin katolle.
Eikä saunan ja pihalla istumisen jälkeen oikeastaan ole tehnyt edes mielikään kokeilla näkyisikö kuva taas jollain tuulella.
Pääasia että kukat mahtuvat nyt hyvin pöydälle.

Nettiyhteyttä sen sijaan kokeilemme aika ahkerasti, ja ihan kuin se kaiken noitumisen ja temppuilun jälkeen toimisikin jo ajoittain. Ainakin jonkinlaisia pätkiä kerrallaan.
Ja jollei toimi, niin ei saunan päälle jaksa enää kummemmin hermostuakaan.

On täällä toki sentään jotain mikä liikkuu, ja runsain mitoin liikkuukin.
Itikat tanssivat sakeina parvina, ja pääskyset napsivat niitä minkä ehtivät.

  Eikä luonto muutenkaan kitsastele, unikot ja akileijat kasvavat kohisten.

                                         Ja pionitkin aukaisevat nuppunsa aivan kohta.




                                          

Jaa no, harmittaa minua sentään yksi juttu. Tähän uuteen Vuodatuksen syysteemiin en ole ehtinyt vieläkään perehtyä, ja kuvat nyt asettuivat vähän miten sattui.

Mutta mitäpä pienistä, minullakin on pitkästä aikaa vapaata juhannuksena. Mitähän keksisi? Kukkia ei nyt ainakaan enää tarvitse kerätä tyynyn alle, eikä ruispelloissakaan kieriskellä. Hyvä niin, kiireisin ruiskutusaika on parhaillaan menossa.
Ja vaikka joskus, kun kuuntelen vierestä kuuluvaa kumeaa kuorsausta, ajattelenkin että taisin valita kimppuuni vain valvatteja,  pillikkeitä, jäkkärää ja ohdakkeita, niin en vaihtaisi.

Kyllä ulkosaunan löylyt sentään aina sähkösaunan voittavat!
Olkoonkin, että niiden eteen on nähtävä vähän enemmän vaivaa.

Oikein suloista suvea ja keskikesän kaunista juhlaa teille kaikille!

torstai, 7. kesäkuu 2012

Tunnustus ja vastaukset

Onko taloa rakentavilla ollenkaan muuta elämää? Meillä ei tehdä kovinkaan kummoista remonttia, ja silti tähän tuntuu uppoavan kaikki aika ja puhti. Euroista puhumattakaan  Jo aikoja sitten Tsompi klikkaa eteenpäin-blogista heitti tunnustuksella ja haasteella, kiitos kaunis vaikka vastailu onkin viipynyt.. Toivottavasti myös pätkivä nettiyhteys toimii tämän verran.

1337436463_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1. Nimeä 15 bloggaajaa

2. Kerro heille tunnustuksestasi

3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi

4. Kiitä bloggaajaa jolta sait tunnustuksen

5. Lisää The Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi

Kiitos tunnustuksesta! Ehkäpä löydän vielä muutaman, satunnaisen ja ennen kertomattoman faktan itsestäni. Vai sallitaanko seassa joku vanhakin juttu?

1. Joskus aikoinaan tykkäsin kokkaamisesta, en enää vuosiin. Teen kyllä ruokaa pakon edessä - ja viime viikkoina kirvesmieskin on joutunut syömään keitoksiani. Jälkiruuat hallitsen, joten hyvittelen sitten niillä. Isännälle onneksi tuntuu kelpaavan kaikki missä on perunaa ja lihaa. Itselleni kokkaan työviikoilla harvoin, tulen mainiosti toimeen ilman lämmintä ruokaa.

2. Pitkässäkin suhteessa yhteen muutto tuo nähtävästi mukanaan yllätyksiä. Syön kuulemma tosi usein, ja paljon, ja nukun niin ettei tolkun määrää. Onko muka 9 tunnin päiväunissa 11 tunnin yövuoron jälkeen jotain kummallista?

3. Nuorempana olin varsinainen rämäpää, nykyisin ymmärrän mainiosti mistä ne alinopeutta tien tukkeena köröttelevät mummelit tulevat. Traktorillakaan en kaipaa niitä isoimpia vaihteita, ehdin mainiosti muutenkin.

4. Sisällä kuljen aina villasukat jalassa, ulkona avojaloin aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Menisin varmaan joskus jalkahoitajalle jollen pelkäisi hänen pyörtyvän kantapääni nähdessään.

5. Meistä on isännän kanssa tänä keväänä tullut ihan mahdottomia saunojia. Ennen saatoimme jättää joulu- ja juhannussaunankin väliin, nyt kylvemme iltaisin vaikka lähtisin vielä töihinkin. Tämän talon ulkosauna on löylyiltään ihan paras, ja koska naapureitakaan ei ole näköpiirissä voi vilvoitella huoleti.
Mistä tulikin mieleeni että naapureita ja tuttavia on totisesti muuten näkynyt! Jokainen kiertää viisaita neuvoja ladellen työmaan, ja lähes jokainen kysyy kuinka yhteiselo on lähtenyt sujumaan.

6. Kai vähän saa kehuakin itseään? Olen hyvä raivaamaan. Vinttejä, kaappeja, puutarhoja ja pusikoita. Ylipäätään tykkään tehdä töitä joissa tulos näkyy, eikä tarvitse sen kummempia miettiä. Polttopuita varsinkin, vaikka tänä vuonna tuntuukin urakkaa riittävän.
Siskolile, ja muille vintillämme käyneille vielä huomautus - sekin raivataan, jahka ehditään. Ja saadaan alakerta ensin kuntoon.

7. Mitähän vielä? Aamuisin on ihan pakko päästä heti ulos. Tykkään kovasti kun työmatkan pystyy pyöräilemään, vapaapäivinä lähden heti aamukahvin jälkeen koiria lenkittämään. Satoi tai paistoi.
Tunnustan tosin etten ole kovin montaa kertaa sitä 7 km:n matkaa kokonaan polkenut, lähes joka aamu isäntä on tullut vastaan ja nostanut pyörän auton kyytiin.
Mikä on kyllä ollut aika mukavaa sekin.

Haaste kuuluisi välittää eteenpäin, mutta koska tähän on jo moni vastannut, ja koska olen (muka) kiireinen, haastan mukaan kaikki halukkaat!
Oikeastaan olen tosi harvoin kiireinen vaikka tekemistä riittääkin, en vain malta istua varsinkaan tähän aikaan vuodesta kovin kauaa sisällä.
Ja kai se täytyy minunkin vähän huolehtia miten se tuo remontti edistyy!

keskiviikko, 23. toukokuu 2012

Sivusta seuraten

Tiedättekös, meidän elämä on mennyt ihan omituiseksi! Oltiin jo ehditty tottua omaan rauhaan, ja siihen että tuolla emännällä on aikaa rapsutella ja lenkitellä meitä oikein kunnolla. Nyt sillä ei meinaa olla aikaa edes kirjoitella tänne, joten meidän kai täytyy vähän päivitellä kuulumisia.
Ihan ensimmäiseksi kuitenkin kuva meistä, näätte mistä me suuresti tykätään, ja ymmärrätte miksi ulkotarhassa olo on niin mahdottoman tylsää.



Kuvasta näätte myös että emännältä on sisustus ja soinnuttelu jäänyt vähän kesken,  mutta se taas ei meitä isännän kanssa haittaa  yhtään. Melkein päinvastoin.

Juu  me siis joudutaan nykyään heräämäänkin ihan mahdottoman aikaisin, ja kaiken huipuksi jo heti aamulla ulos tarhaan. Onneksi mamma ( äh, sitä nimeä ei saanut muiden kuullen käyttää, lipsahti) ottaa meidät takaisin sisälle töistä tullessaan.
Joudutaan kyllä joskus pikapikaa sinne tarhaan takaisin, mutta pakkohan kaikki vieraat on haukkua kunnolla.
Ja kuulkaa, niitä vieraita onkin riittänyt!

Mamma jupisi että kannattaisi ottaa jo pääsymaksu kaikilta kävijöiltä, ja pieni kahviokin taatusti kannattaisi. Isäntä taas jupisi kun mamma kysyi että annetaanko kaikille kiinnostuneille myös parisuhdehaastattelut työmaakierroksen ohella.

Se yksi ihminen joka tulee melkein joka päivä teki nimittäin ihan kamalan jutun. Purkasi meidän eteisen niin että sisälle joutuu tulemaan notkuvaa, kapeaa käytävää pitkin tosi tosi nopeasti. Ja vielä kamalampaa, ne vaihtoivat isännän kanssa ulko-oven sellaiseksi ettei me enää hyppäämällä saadakaan sitä auki.
Taisi loppua omat lomareissut tähän - ellei sitten mamma hutiloi tarhaan lykätessään.

Me kyllä ihmetellään muutenkin tuon mamman touhuja. Ensin se kantaa lautoja yhteen suuntaan, ja kohta taas toiseen. Lapion kanssa se huitoo ympäri pihaa omituisesti hypellen - jotain kyykärmeksiä kuulemma vilisee täällä. Mekin haluttaisiin nähdä semmoinen!

On tuo isäntäväki kyllä muuttunut, saunakin lämpiää nykyään joka ilta. Meidän ei onneksi tarvi mennä sinne, vaikka noiden hirvikoirien vahtimisessa tuleekin hiki.  Ne on sitten rasittavia välillä, ja ne lähtevät usein lenkillekin emännän kanssa - ilman meitä!

Mamman mielestä vain nämä kasat on semmoisia rasituksia. Niitä on kuulkaa riittänytkin, pitkin pihaa ja metsässä vielä muutama lisää!



Mutta kaikkein hassuinta on se miten mamma kulkee jatkuvasti ympäri pihaa, sillälailla hassusti kumarassa. Se kantelee jatkuvasti jotain multakasoja ja paakkuja paikasta toiseen. Nää on mukamas ihania, ja joka aamu ja ilta ne täytyy tarkistaa huolella. Ei sen puoleen, tarkistetaan mekin aina muutama myyrän kolo iltapissillä.







Mitähän se on ajatellut lykätessään tuon yhden vaaleanpunaisen noiden keltaisten sekaan?



Eikös tässä ole jo kamalasti kukkaskuvia? Mamma manaa ettei saa enempää siirtymään, ne parhaat tulppaanikuvat jäävät muka näyttämättä. Myyrät eivät syöneetkään kaikkea!

Mistä tulikin mieleen - löytyisiköhän jostain jotain syömistä?

keskiviikko, 9. toukokuu 2012

Kuherruskuukauden loppu

Johan tätä auvoisaa yhteiseloa kauan kestikin! Kun alkoi vastustaa, niin vastustikin sitten oikein kunnolla Heti vapaideni alettua se alkoi.

Ruvettiin jokakeväiseen kuntotestiin, eli polttopuiden tekoon. Kuivasia ja talven lumituhoissa katkenneita oli taas se sama 100 mottia kuin edellisenäkin vuonna. Vaikka tarkoitus oli tehdä nyt vain vähäsen, kun alkaa se remonttikin.

Ei alakaan ihan vielä. Vuosikymmeniin ei piha ole ollut yhtä märkä, ja pohjavedet yhtä ylhäällä, joten kaivurihommat oli pakko siirtää myöhempään. Ja luottaa siihen että kirvesmies ym alan ekspertit ehtivät sovitella aikataulunsa uusiksi.

Toivon mukaan marjapensaatkin pitävät uimisesta, niitä en raatsisi uusia.

Ensimmäinen päivä pilkkomista sujui hyvin, sitten katkesi jokin oleellinen tappi koneesta. Onneksi löytyi hitsari avuksi.

Seuraavaa kuormaa tehdessä traktori puski öljyt pihalle. Onneksi löytyi korjaaja iltapäiväksi - ja euroja vielä pussista.

Päätettiin lämmittää hikisen päivän päätteeksi sauna. Vuosiin ei olla saunottu niinkuin nyt, harva se ilta. Puusauna tarjoaa mainiot löylyt, kun vain viitsii pelata vesien ja tulien kanssa.

Tai savuavan kiukaan - ihan yks kaks hormi lakkasikin vetämästä. Ehti tulla melkoisen palvattu olo ennenkuin saatiin sauna tuuletettua, ja vettä pataan.

Kas kun vesipumppu oli nähtävästi järkyttynyt jatkuvasta tiskaamisesta ja pyykinpesusta, päätti pistää sekin samaan saumaan lotraamiselle stopin.

Avattiin illalla televisio kun viimein tupaan asti päästiin. Ne oleelliset geet kun tuntuivat taas puuttuvan nettiyhteydestä. Ei signaalia, kokeili mitä kanavaa tahansa. No, eivät ne kaikki tosin aiemminkaan olleet näkyneet.

Ikkunan pesuun en edes yrittänyt ryhtyä, varalaseja niihin ei mistä tahansa löydykään ja olisin taatusti hajottanut muutakin kuin tuuletusluukun kahvan. Joka tosin taisi olla hapero jo ennestäänkin. Ikkunat ovat kuonon jälkiä täynnä sillä rusakot ovat tottuneet pomppimaan taloa ympäri hirvikoirista piittaamatta. Mäyriksien mielestä suorastaan hävyttömän röyhkeästi!

Onneksi ne sentään karattuaan osasivat itse kotiin, ne kaksi joita en ehtinyt juosta kiinni tien ylityksessä.

Naapurin isäntä poikkesi eilen. Naurusuin sanoi tulleensa tiedusteluretkelle, katsomaan miten meillä yhteiselo sujuu. Vähän tutkivasti vilkaisi mustaa kulmaani ja nokista naamaani.

Onneksi halkomakoneesta kimmonnut kalikka osui vain silmäkulmaan, ja onneksi joskus nuorempana opin nuohoamaan öljykamiinan. Samoilla neuvoin onnistui kiukaankin putsaus.

Isäntä tyytyi jostain syystä vain tuhahtamaan, me naapurin kanssa lähdimme kahvin keittoon.

Ikääntyminen tuo onneksi jotain hyvääkin tullessaan - venyvämmät hermot ja suhteellisuuden tajua. Tai kyvyn hyväksyä että tässä nyt vain ollaan, ja itse se on tästäkin nesteestä itsensä kiskottava kuiville. Ja jos oikein hyvin käy niin on toinen siinä vierellä kiskomassa.

Mutta sen neuvon annan että jos on pakko muuttaa niin muuttakaa keväällä. Voi aina istahtaa hetkeksi rappusille pakoon arkea. Kuuntelemaan teerien kujerrusta aamuisin, seuraamaan kuinka luonto vihertyy ja narsissit avaavat nuppujaan.

Tulppaanit menivätkin myyrien suihin.

Kaikesta huolimatta maalla on mukavaa! Ja puu-urakastakin on puolet tehty.

Viime yönä näin tosin ihan outoa unta. Asuin kerrostalossa, ja istuin parvekkeella ihanan joutilaana viiniä maistellen. Vieressä mies joka ei ollut metsurin vehkeitä ikinä nähnytkään!