Joulun valmistelut etenevät omaa vauhtiaan. Isäntä oli eilen taas reissussa, tuomaritehtäviä riittää, joten aamupäivä meni koirien kanssa lenkillä. Naapurin emäntä täytti 60 ja vietti syntymäpäiviään iltapäivällä paikkakunnan pitokartanossa.

Hieno pitopöytä, laulua, puheita ja lausuntaa. Miesväki pyöri ja torkkui tuoleissaan, vasta kylän oma kuoro toi eloa saliin. Tunnustan, mitään muuta en kadehdi kuin hyvää lauluääntä. Nämäkin vasta viisikymppisinä perustivat omaksi ilokseen kuoron, laulamisen ilo näkyy kauas, taito kuuluu.

Aamuhämärissä pyöräilin isännälle. Pientä pakkasta, tuuli humisi hupussa, ei ainuttakaan autoa liikenteessä. Harmaan kanssa metsään. Aurinko nousi lähes pilvettömälle taivaalle, kuura valkaisi maata.

Tekemättömät työt pyörivät mielessä kunnes muistin eilisen kuoron joululaulun, näin sydämeeni joulun teen. Eikä parempaa paikkaa siihen ollutkaan kuin valkeana auringossa hohteleva männikkö, raikas tuuli ja hiljainen maisema.

Eli viikonlopun saldoksi tulivat isännän sohvalle vaihdetut tyynynpäälliset, syntymäpäivät kulttuurianteineen sekä rauhaisa joulumieli.

Tarinahaasteisiin palaan myöhemmin. kiitos niistä.