Alkuviikon päivät menivät taas metsässä koirien kanssa, eilen lipsahti jo yönkin puolelle. Tänään aioin syventyä sisätöihin ja vuodatuksen antiin, vaan aikomukseksi ne jäivätkin.

Illansuussa isäntä lähti jäljittämään koiran kanssa kolarissa loukkaantunutta hirveä. Lukuisten kilometrien, puheluiden ja koiran vaihdon jälkeen päädyttiin puolen yön jälkeen keskelle märkää metsää. Taskulamppuja ei kukaan tietysti ollut muistanut aiemmin tarkistaa, räntää satoi vaakasuoraan ja tuuli niin että heikompia olisi hirvittänyt. Tunnelma oli kuitenkin hyvä, saatiin eläin kitumasta pois.

Maasturit on tuomittu täysin tarpeettomiksi, yhden entisen semmoisen kuski muistaa varmasti kuitenkin loppuikänsä miltä tuntuu saada iso uroshirvi autonsa katolle. Ja huomata että sieltä romukasasta selviää suht kunnossa ulos. 

Aamulla jatkettiin, täytyihän hirvi saada metsästä poiskin. Sen jälkeen päätin vielä lenkittää Esterin, ihan pikapikaa vain.

Räntä oli yöllä muuttunut lumeksi, aurinko paistoi, upea keli kerrassaan! Sekä auringonlasku, taivaanranta vaaleanpunaisen sinisenä kuten vain pakkassäällä saattaa olla. Sitä laskua jäin ihailemaan sillä löydettiin parit tuoreet hirven jäljet, ja ihan varmasti pienestä lohkosta. Että jos vain nopeasti kävisi opettamassa koiraa, ja sitten syömään.

No, nelijalkaiset vaihtoivat maisemaa vikkelästi, minä hitaammin perässä. Totesin että koska lomalla tähänkin asti ollaan pärjätty pannukakulla ja marjapiirakalla voi hiivat jo sovinnolla heittää pois. Ne loman alussa sadepäivää varten varatut. Ja ruokahuollostakin joku aina näyttää huolehtivan, taas löytyi pimeiltä kotirappusilta kaalipataa. Kiitos tienpäältä-hellanäärelle päätyneelle!

Säät olivat siis lomalla hienot. Täytyivät olla, sillä sadepäiviä varten varaamastani listasta vain ylärivin saattaa vetää yli.

Kuukauden aikana kävin kerran raveissa Lahdessa, kerran kääntymässä Helsingissä ja kerran lähikaupungissa sen viheliäisen tentin suorittamassa. Ulkona sen sijaan söin säännöllisesti, mukavassa herraseurassa. Tuleen tuijotellen.

Että ei yhtään pöllömpi loma!

Huomenna tyhjennetään äidin huusholli remonttia varten, sitten työpaikan pikkujouluissa koetetaan olla tekemättä sitä. Lauantaille lupasin tyttärelle ja vävylle kattaa pikkujouluruuat pöytään.

Ans kattoo, on se mahdollisuuksien rajoissa. Kunhan ei isäntää sitkeästi vaivaava flunssa vaan iskisi. Siis se tauti joka tulee naisille kun niiltä puuttuu vastustuskykyä, miehille vain kiertäessään hirmuisena superviruksena jolle ei kovinkaan ukko mitään mahda.