Pakkanen lauhtui sen verran että saatoin viettää pari päivää metsässä hirvikoirien kanssa. Ihan siltä varalta ettei jossain ole (tarpeeksi) lunta, kuva metsätiestä.

Ei ihme että heikoista jäistä varoitetaan, ojat olivat vielä paikoitellen sulia.

Lunta ja pakkasta on mukava ihailla kun tietää että kotona on lämmintä ja pakastin (tai minulla 3 - jokaisellahan on heikot kohtansa) täynnä ruokaa. Metsän eläimillä on riittänyt kiirettä ravintoa etsiessä, onneksi ainakin täälläpäin on paljon riistapeltoja.

Ja välillä vähän hiukookin.

Hirvet, peurat ja kauriit eivät tosin halunneet kuvaan näin päiväsaikaan.

Ne tulivat paikalle vasta kun aurinko laski, ja silloin valo ei enää riittänyt kuvaamiseen.

Ei se mitään. Olin jo ehtinyt ajatella kaikki päässä pyörivät ajatukset. Oli mahdottoman kevyt olo. Vai viimako ne vei päivän aikana mennessään?

Kummallista miten joskus niin aineettomat kuin ajatukset saattavatkin painaa niin paljon.

Nyt olisi tilaa jouluisille ajatuksille. Mistähän niitä löytyisi?