Alkuvuosina, aloitellessani koirien treenailua, eksyin usein.

Tai oikeastaan siis melkein joka kerta päädyin lopulta vähän eri paikkaan kuin suunnittelin.

Eipä se haitannut, aina osattiin ennen pimeää pois. Tai melkein aina. Kännykkää ei ollut niin ei päässyt kukaan hätyyttelemäänkään.

Tai toisaalta, neuvomaan.

Mutta sillä tavoin opin seuran maat kulkemaan, kompassia en ajomiehenäkään sitten enää yleensä tarvinnut.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Syksyisin pyritään isännän kanssa kiertämään alueet läpi, vaihteluksi koirille, ja samalla tulee sienipaikatkin koluttua.

Eilen jätettiin auto ihan seuran maiden rajalle, päätettiin sienestää ja tutkailla vähän syrjemmältä mahdolliset hirvien jäljetkin.

 

Menomatka sujui rattoisasti kinatessa kumpi unohti laittaa oven lukkoon ja kumpi tulikaan ulos viimeisenä.

 

Sienestäessähän ei kannata kulkea peräkanaa, eikä aina edes samaan suuntaan.

Joten puoliltapäivin isäntä soitti että eiköhän lähdetä jo autolle, tavataan kohta siellä.

 

No, autolle päädyinkin. Väri ja merkki vain eivät täsmänneet. Eikä edes maisema.

Kävelin arviolta oikeaan suuntaan maamerkkejä tähyillen.

Isäntä soitti. ”Missähän rouva mahtaa olla”

Missäs täällä on julmetun iso ja uusi hakkuuaukko? Minkä tien varteen se on tehty?

”TÄH? Missähän h…….sie oikein olet? Ei siellä pitäis mitään aukkoja olla. Sie olet kävellyt jo Möttösen puolelle, miten ihmeessä sie sinne olet lähtennyt?”

Että eikun ympäri ja toiseen suuntaan.

 

Muutaman puhelun, auton torven soittojen ja vajaan tunnin jälkeen päädyimme lopulta samaan paikkaan.

Että se oli ihan vain semmoista meteliä jos joku sattui kuulemaan.

Ja yllätys, yllätys, olisi alunperin pitänyt kävellä vielä 200m. ihan siihen ensimmäiseen suuntaan eikä suinkaan vastata puhelimeen niin jo olisi oikea autokin löytynyt.

 

Kysyin sitten isännältä että miksi ihmeessä et kertonut että rajalle on hakattu iso aukko?

Ja arvaatteko mitä tämä hyväkäs vastasi?

”No kun oletin ilman muuta että olet lähtenyt ihan päinvastaiseen suuntaan ja eksynyt johonkin huut h………n. Ei tullut mieleenkään että olet niin lähellä”

Siis minä?

 

 Kotimatkalla oltiin hiljaa. Ja jännättiin oliko varkaita käynyt.

 

Ovi oli lukossa ja avainkin löytyi autosta. Ihan oudosta paikasta, mutta löytyi kuitenkin.

Meillä täytyy olla kotitonttu joka vähän katsoo perään!

 

Niin tai näin, iltapäivällä lähdin vielä puolukkaan. Tosin kyllä vain kalustovajan taakse.