Naistenpäivän ja pakinaperjantain innoittamana päätin tarttua aiheeseen nainen. Sehän uusin haastesana näytti olevan. Käyttäen apuna isäntää, alan eksperttiä.
Toki kolmen tomeran mummon kasvattama sellainen on. Koulussa tytöt lautataapelin päällä jatkoivat siitä mihin nämä jäivät, rippikoulun jälkeen lisäsivät vielä tiedon tasoa vesitorninmäellä.
Tätähän en teille kertonut, sillä nainenhan on aina lojaali ja uskollinen ystävä.

Kysyin siis sohvan vallanneelta isännältä millainen on nainen.
"Täh? Viiraakos sinua nyt noin pahasti?" Kysyin uudestaan. Että noin niinkuin vakavasti ottaen.
"No, naiset touhuaa kaikenlaista jonninjoutavaa. Miehet hallitsee enempi käytännön juttuja.
No voi hemmetti, nyt tää televisio sekosi. Ei vaihda kanavaa ja missä muka kaukosäätimessä on exit?"

Neuvoin miten päin kapulaa pidetään ja missä se exit on. Sitten jatkettiin.

"No, aika moni nainen töhrii turhaan naamaansa ja suihkuttaa semmoiset hajut ympärilleen että ällöttää. Mitä ne oikein peittelee?"

Sitten isäntä alkoi päästä vauhtiin.
"Kaikkein ärsyttävintä naisissa on että kun niiltä kysyy jotain niin tulee vaan mahdoton selitys. On se kumma kun ei voi vastata selvästi kyllä tai ei."

Ai niin, siitä tulikin mieleen, tuletko huomenna syömään kysyin isännältä.
"No aamulla ajetaan ensin tiet läpi ja jos kettu on liikkunut niin eiköhän sitä yritetä. Niin ja jos yöllä sataa lunta lisää niin tarttee ajaa tiet auki. Ja Kalle taitaa hakea heiniäkin."

"Ja se mahoton kälätys mikä alkaa kun pari akkaa on yhdessä. Sitä ei kyllä kestä kuunnella. Ja moni nainen on olevinaan kauhean avuton, ei yhtä lamppua tai sulaketta saa vaihdettua. Jaa, nyt täytyy lähteä Nesteellä käymään, siellä on parlamentti koolla. Missähän ois puhdas paita, ja kato, sukassakin on reikä!"

Illemmalla jatkettiin.
"Joo, ja sitten olen seurannut kun naiset syö. Ne valittaa että voivoi ja aiai kun pitäis laihduttaa eikä voi syödä sitä eikä tätä. Ja lähtiessä ne nappaa kassalta kasan suklaapatukoita mukaan, ensimmäistä kuorii jo pihalla."
Laitoin iltapalaa. Isäntä taputteli peilin edessä mahaansa ja totesi että täytyy jättää väliin.
Söin jälkiruuaksi isännän suklaalevystä jääneet kolme palaa.

"Naiset on myös kovia valittamaan. Milloin on mikäkin paikka kipeä. Pitäis kuntoilla ja hoitaa itteään."

No mutta kai naisissa nyt jotain hyviäkin puolia on?
"Noo, juu, no, onhan nyt tietysti, tavallaan. Juu, on! Saatkin pökkiä selkää, tuikkii välillä niin ilkeästi. Sieltä lapaluiden välistä, ja sitten jos hierot niskoja, ne on ihan jumissa."

Niin niitä hyviä puolia?
Isäntä vertyi erinomaisen hyvin joten keskustelua aiheesta ei enää jatkettu.

Itsekseni mietin että samaa inhimillistä ihmislajia ollaan molemmat, naiset ja miehet.
Että hyvää huomenta, tasapuolisesti kaikille!