Hyvässä ja pahassa, eikä kokemuskaan tunnu koskaan auttavan. Eli ne pari perusjuttua jotka meillä aina saavat kinan pystyyn ovat jälleen ajankohtaisia. Ja samalla kaavalla mentiin, taas kerran.

Isäntä tuli intoa puhkuen, auto on käytetty huollossa ja katsastusta vailla. Minä rupesin tutkimaan aikatauluja, isäntä taas ihmetteli miten niin yksinkertaista juttua ei voi hoitaa tuosta vaan. Ajaa kaupunkiin ja suoraan halliin, kauankos siinä nyt menee.

Kauan, kokemukseni mukaan. Joten käytän auton siellä vain jos aika on varattu etukäteen. Temppu joka hoituu netin kautta kätevästi. Edellyttää tietysti että jompikumpi muistaa rekisterinumeron, ja että toinen tietää koska auto joutaa sinne.

Ei pitäisi olla vaikeaa, eihän? Jostain kumman syystä jokaikinen kerta päädytään samaan väittelyyn. Kumpi tietää paremmin, minä vai kaverit. Kumpi siellä on istunut odottamassa. Kumpi tässä nyt on hankala ja kumpi haluaa olla aina oikeassa. Jne. Samaa kaavaa.

Pohjana vielä se toinen ikuisuusaihe, edellisenä iltana käyty tiukan puoleinen keskustelu housuista. Isännälle tuli edustusmenoa, paikkaan ja tilaisuuteen johon oikeasti tarvitaan vähän paremmat vaatteet. Mikä ongelma on ostaa istuvat, asialliset ja (tietysti) edulliset housut annettujen mittojen mukaan? Yhtä suuri kuin lähteä itse kauppaan ja sovittaa niitä.

Kyllähän ne ehtii, isännän mielestä, ja sitten, tunti ennen lähtöä "mitähän sinne pitäis laittaa päälle?". Näin yleensä.

Minä painuin puhisten lenkille koirien kanssa, isäntä iltamiittinkiin huoltoaseman baariin. Molemmat aika vauhdilla.

Kaikkein raivostuttavinta tässä kaavassa on lopputulos. Niin nytkin. Isäntä ilmestyi ison suklaalevyn kanssa kun tulin suihkusta. Rekkari raapustettuna levyyn, ole hyvä! Se tietää liian hyvin mitä kaipaan töissä yöllä klo 3.

Keskiviikkona, viimeisen yövuoron jälkeen suuntaan siis kaupunkiin. Katsastukseen ja vaatekauppaan. Kun sehän on melkein siinä vieressä.

Olen tullut siihen tulokseen että olen selvästi väliinputooja-ikäluokkaa. Liian nuori vain toteamaan että naisen kuuluukin pitää miehestään ja sen housuista huolta, ja kuitenkin liian vanha sanoakseni että älä turhia kuvittele. Että hoida itte housus ja autos!

Turhista kuvitelmista puheenollen, ajattelin hypätä kyytiin lauantaina ja jäädä Tampereelle tyttären luo. Isännästä suunnitelma kuulosti tosi huonolta. "Jäisit sinne yöksi etkä muka tulisikaan samaa matkaa kotiin?".

Se taitaa kuitenkin tykätä näistä meidän rutiineistamme.

Saas nähdä, ylitöitä on riittänyt, ja lisää tarjolla, joten pieneen lomailuunkin olisi nyt varaa.