Näin tapasi isännän äiti sanoa. Meilkii on tiettäny kaikenlaista, tosin helteiden jatkuessa aina vain vähemmän. Ja nyt alkaneet yövuorotkin hillitsevät tehokkaasti.

Naapurin poiketessa isännälle selailtiin taas kerran porukalla uusia harrastelehtiä, lähinnä sitä kuvastopuolta. Sitkeästi olen pitänyt tähän asti puoleni, eli vaikka Esteri onkin hieno hirvikoira niin sen varusteiden ei silti tarvitse olla viimeisen päälle uusinta uutta.

Nyt pääsi lipsahtamaan ulos sekin mihin säästän rahaa, tietysti vain kun härnättiin etteihän siulla kuiteskaan ois varaa tämmöisiin. Säästökohde (joka on toistaiseksi salaisuus)järkytti niin pahasti että isäntä pyyhkäisi jo samana iltana Volvolla pihaan ja ilmoitti että nyt lähdettiin iltakylään.

Oli kalliit kahvit, tämmöinen tuli hommattua. Ja koska vaatealet jäivät tyystin väliin korjasin tilanteen ja ostin samalla myös uudet metsähousut.

Sisko2, joka ymmärtää tekniikasta huomattavan paljon, epäili kyllä vahvasti parisuhteen kestävyyttä tämän käyttöä opetellessa. Vai miten sen vastausviestin muutenkaan voisi tulkita kun kyselin tietoja datapaketeista?

Ja onhan se hommattava uusi puhelinkin.

Sitten ruvettiin kisailemaan. Voittaja saisi vallata lepotuolin ja tietokoneen kuistilta, häviäjä keittäisi perunat ja tiskaisi.

Isäntä otti jo lähtiessä etumatkaa pukeutumalla haalariin ja turvasaappaisiin, itse yritin irtiottoa mäyriksien lenkityksellä ja kastelukierroksella. Turhaan, mäyriksiä ei huvittanut ja vesiamme tyhjeni hetkessä.

Isäntä lähti raivurin kanssa taimikkoon, minä mustikkametsään.

Voittajaa ei tarvinne arvailla vaikka minäkin sitkistelin paarmojen keskellä 5l ämpärin verran. Vaikka kävinkin viikolla katsomassa että mustikat saisivat vielä kypsyä lisää ja vaatisivat vettä niin marjatalkkunan himo yltyi liikaa, ja sopiva kosteikkokin oli tiedossa.

Jaa niin kisahan oli tietenkin siitä kumman paidasta irtoaa puolilta päivin enemmän vettä.

Mutta nyt tosiaan on vuosikymmenten helle! Vasta tänä kesänä luovutin ja otin opeteltavaksi poimurin mustikkametsään, eikä unen tulokaan enää vaadi villasukkia. Yöpaitaa en käytä muutenkaan.

Paitsi päivisin - mutta koska ehdin jo yhden kesän kulkea Nanson hellemekossa ennenkuin tajusin että sitä myydään yöpaitana kuljen se päällä pokkana edelleenkin. Tosin tietysti vain pihapiirissä ja metsälenkeillä.

Eteistäkin mittailin tänään päiväunien jälkeen jo sillä mielellä että huomenna raahaan patjan sinne. Tai kellariin, saa nähdä.