Jossittelu ei kuulu tapoihini, tänään tein poikkeuksen. Olisi sittenkin kannattanut valita koulussa ylimääräiset käsityötunnit sen sijaan että kiirehdin aina samaan linjuriin naapurin poikien kanssa. Katumus iski raskaasti ompelukoneen ääressä.

Olen minä joskus puolannut, saanut langan sovinnolla neulan silmään ja muistanut että nurja puoli on samalla puolella verhoa sekä ylä - että alakäänteessä. Joskus.

Onneksi velipojan synttäripaketista löytyi suurennuslasi. Hänen ilmeensä oli kyllä aika järkyttynyt tajutessaan kuinka vitsiksi tarkoitettu kapine tulikin tarpeeseen. Velipoika selvästi laski ettei loppujen lopuksi ole kauhean paljon minua nuorempi.

Paljon nopeammin ei kyllä sujunut tarrakoukkujenkaan laitto. Täytyi avata nettiyhteys jotta saisi selville millaisella alkoholilla seinä olisi pitänyt ensin pyyhkiä. Talosta löytyi pelkkää konjakkia, netistä paljon mielenkiintoisia juttuja.

Niin, vielä niihin verhoihin. Isäntä oli niitä keittiöön kaihoillut, nyt ne ovat kuulemma liian ohuet! Kai valinta on itsestäänselvä jos valikoimista löytyy ohutta, täydellisen väristä ja kuviollista tai paksua mutta hieman väärää sävyä?

Olohuoneen verhojen lyhennyskin lopulta onnistui, kiitos ylimääräisen harjoituskappaleen. Jouduin tosin pähkäilemään kumpi on olennaisempaa, verhojen tasapituus vai raitojen osuminen kohdilleen. Päädyin nopeasti helpoimpaan tulokseen. Sohva käännetään niin että vieraat istuvat selin verhoihin.

Isäntä nöksähti vähän niistäkin verhoista. Ihan turhaan, jos minulta kysytään. Olin nääs ruuvannut systeemit yksin seinään ja isäntä ihmetteli miten häntä on tarvittu kaikkien muiden ripustukseen. Eikös sekin ole päivänselvää?

Kai jokainen mies haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi? Tänään vain olin hikoillut jo riittävästi verhojuttujen parissa joten päätin hoitaa homman sukkelammin itse. Sillä vasara, ruuvimeisseli ja mitta ovat paljon helppokäyttöisempiä kuin ompelukone.

Myötätuntoa urakkaa kohtaan ei tosin herunut äidiltäkään. Hän soitti pikaisesti rantasaunalta. Avanto odotti, viikonloppuna oli turha tavoitella sillä oma puhelin jäi kotiin.

Onneksi koirat, nämä ihmisen parhaat ystävät, halusivat ulos. Tehtiin pitkän pitkä lenkki aurinkoisessa talvisäässä.

Viikonloppu meneekin taas hirvimetsällä, maanantaina jatketaan sisustusta ja somistusta. Joka muuten onkin loppusuoralla, saatiin näet eilen seinähyllykin paikalleen. Ilman poraa, olihan meillä omat konstit siihenkin! Kukkopillejä en tosin arvaa vielä laittaa hyllyyn, seurataan ensin kestääkö se seinällä.

Leppoisaa viikonloppua!