Aamulla hautaustoimistosta soitettiin. Uurnan saisi noutaa. En kyennyt millään heti lähtemään.

Kiersin hirvikoiran kanssa liki kolmen tunnin lenkin. Katselin kun se onnellisena kieri puhtaassa lumessa, haisteli paljastuvaa maata. Aurinko paistoi, kevät eteni. Viime yönä näin taas painajaisia, nyt tyttärestä heikoilla jäillä.

Tulin juuri, nostin uurnan valokuvien viereen. Se on kevyt, ja silti raskainta koskaan kantamaani.

Toimistolla vanhempi nainen sanoi vain "se on sitten lainauurna, muistathan varmasti palauttaa kun on tyhjennetty."

Antoi vihreäoranssin Valintatalon paperikassin käteeni.

Unohdin ostaa uusia kukkia kuvien viereen, unohdin kysyä linnusta tai enkelistä isän hautakiveen lisättäväksi.

Mutta uurnaa, en minä sitä unohda.