Torvinen pyyhki hikeä otsaltaan ja nojasi Korvatunturin käkkärämäntyyn. Pariinsataan vuoteen mahtui monenlaista tohinaa mutta äsken kuultu pukin puhe tontuilleen vei kyllä jalat alta kaikilta.

Korvatunturi Joulupukin pajoineen oli fuusioitu osaksi suurta yritysrypästä, mikään pieni ei kuulemma nykymaailmassa enää pärjäisi. Suuri oli hätä tonttujoukossa, miten tässä itsekunkin kävisi.

Päässä suhisivat oudot sanat, tuottavuus, kustannustehokkuus, kasvutavoitteet, kansainvälistyminen. Persoonaa peliin, sosiaalisuutta, uutta positiivista otetta, kaikki resurssit käyttöön ja tehoa hommiin. Niinkuin ei näissä nykylapsissa jo olisi tarpeeksi työtä, aamuhämärissä ne kuskattiin tarhoihin ja kouluihin, iltakaudet ajeltiin harrastuksesta toiseen. Torvinen alkoi tuntea itsensä vanhaksi yrittäessään pysyä perässä selvittelemässä kuinka kilttejä piltit oikein olivat.

Eipä ollut vanhemmistakaan apua, harva enää tontuilla uhkaili kurittomia lapsosiaan. Kuuluivat uhkaavan tietokoneen sammuttamisella ja kännykän saldorajoilla nykyään.

Yön yli nukuttuaan päätti Torvinen ettei tässä nyt auttanut muu kuin astua kehityksen kelkkaan, uhrata jotain yhteisen hyvän eteen. Tätä hommaa ei ulkoistettaisi eikä kilpailutettaisi.

Pesonen hieraisi silmiään pariinkin otteeeen nähdessään tontun oven raossa. Kyllähän niitä tähän aikaan jo liikkui, mutta näillä asioilla?

Kuunneltuaan tontun murheet innostui Pesonenkin, kyllä, vielä oli paljon tehtävissä, jos vaikka stailattaisiin ihan alkuun.

Kieltämättä jossain sydämen tienoilla vilahti haikeus kun tonttu punaisessa, virkatussa pipossaan ja viisi numeroa isoissa housuissaan astui esiin. Poissa oli kulkunen ja hiippalakki, vieno helinä ja kilinä.

Torvinen rykäisi, tarttui mikrofooniin ja aloitti.

"Hei kuule nyt kun meitsi kertoo, neuvoo sulle miten saat, mutsis mummos toimimaan, lahjat vehkeet ostamaan, pukin ovel kopsimaa. Tarttee olla iisist vaan, käydä koulus oppimas, siivoo tiskaa huolehtii.."

Pesonen hykerteli itsekseen. Jollei tällä mainoksella voitettu vuoden parhaiden sekunttien pystiä niin ei sitten millään. Ja kuka enää tämän nähtyään kehtaisi puhua kiinalaisista tontuista mitään.