Tänään aamu(päivä)lenkki mäyriksien kanssa oli jo niin hikinen että enimmät työhalut hiipuivat sovinnolla. Miksiköhän ajatusta on niin vaikea taivuttaa siihen että jos juhannus menee töissä niin pyhiä voi pitää sitten vapailla. Mutta kun on arkipäivä ja kaikki muutkin töissä...

Isäntä tuli syömään juuri maasta kaivettuja perunoita ja hyppäsin herkuttelun jälkeen kyytiin. Ehkä maalla tulisi jotain tehtyä.

No, kävelin kastelukannun kanssa edestakaisin sen aikaa kun isäntä otti ruokalepoja. Oli niin hikistä hommaa, eikä kuulemma kovin järkevääkään keskellä päivää, että poikkesin metsään.

Kun oikein tarkkaan katsoo näkee jo sinistä. Ja kun oikein tarkkaan maistelee aavistaa jo miltä kypsät marjat maistuvat.

1277916289_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Isännän herättyä kiivettiin heinävinttiä siivoamaan.

Siellä oli niin kuuma että työhalut hiipuivat äkkiä molemmilta.

Joten käveltiin sitten ympäri peltoja. Viljoissa ei paljoa ihailtavaa ollut, riistapellon apilikkoa sen sijaan kelpasi kyllä katsella. Ja haistella.

Istuttiin rappusille ihmettelemään.

1277916313_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Keksittiin lopulta että keitetään vaikka päiväkahvit.

Koska oli jo niin lämpöinen kesätunnelma pisti isäntä radion töpselin seinään. Minä pyyhin masiinasta pölyt ja yhdessä tutkittiin mistä se kasettiluukku taas aukesikaan.

Sitten nostettiin penkki keskelle lattiaa ja musiikin tahdissa vuorotellen niksauteltiin selän nikamalukkoja toisiltamme auki.

Musiikki alkoi muuttua niin hempeäksi että isäntä käänsi radion puolelle. Juontaja kuului kyselevän miten yllättävistä helteistä parhaiten selviää.

Yllättävistä? Eikös näitä helteitä ole odotettu jo kohta 2kk, eivät kai nämä ketään päässeet  ainakaan pahasti yllättämään. Ja nauttiahan näistä oikeastaan pitäisi.

Sammutettiin radio ja lähdettiin katsomaan löytyisikö minun huushollistani jotain järkevämpää puuhaa.

Onneksi löytyi.

Ja vain sen verran ettei tullut pahasti hikikään.