Lehdessä oli pieni uutinen, nyt vietetään positiivisuusviikkoa. Kokeillaan, eihän positiivinen ajattelu vaikeaa liene.

Sataa, keittiön valossa aamukahvilla ovat isännän vanhat lukulasit tarpeen. Salaa kokeilen, nehän ovat höyryssä heti. Eipä haittaa, tulee nekin putsattua ja juotua kahvit nopeammin.

Sataa, sienet kasvavat. Ja elleivät kasva tulee käytettyä vanhat pois ja pakastimeen tilaa.

Sataa, ei kannata pyykätä tai siivota, on aikaa putsata kesän pölyt televisiosta pois ja tutustua syksyn hömppätarjontaan.

Sataa, isäntä valloittaa sohvan. Ei haittaa, cd-soittimestakin voi pyyhkiä pölyt. Sitäpaitsi meillä on nyt uusin Jaakko Teppo.

Sataa, luonnonkihara pitää sateesta. Ja jollei pidä ei kukaan oleta että vastatuuleen sateessa pyöräillyt on tiptop.

Sataa, ilma on raikasta eivätkä hirvikärpäset liiku, sadevaatteille on käyttöä. Ja jollei huvita mennä ulos voi aina avata ikkunan.

Sataa, kukkaset näyttävät ränsistyneiltä mutta kasvimaata ei tarvitse kastella ja kurpitsa kasvaa.

Sataa, sateella nukuttaa päivisin hyvin, ja jollei nukuta niin ainahan on netti.

Sataa, pennut rakastavat vesilätäköitä ja kuraojia, ja jollei niitä halua sinne laskea voi peuhata sisällä. Sitäpaitsi pieni koira on nopeasti putsattu.

Sataa, isot koirat pysyvät paremmin tiellä eivätkä yritä joka pusikkoon. Lenkki tulee nopeammin tehtyä ja jollei tule niin hyväähän se vain tekee.

Sataa, mutta sentään vettä eikä räntää.

Mitäs ihmeellistä tässä on, näinhän normaalistikin ajatellaan!