Ensin ajattelin pakinaperjantain aiheen nähtyäni että mitä näistä kirjoittamaan, itsestään selvistä asioista. Aamulla kotiin polkiessa iski kuitenkin hienoinen epäilys, entä jos joku ihan todella uskookin blondivitseihin, siihen että tukan värillä on muka jotain tekemistä älyn kanssa?

Aivan turha on sadun Kultakutriin vedota, kenelle nyt ensimmäisenä tulisi karhu mieleen maisteltuja puuroja ja risoja jakkaroita tutkiessa? Fiksu tyttö se oli vaikkei heti asian laitaa hoksannutkaan.

Onneksi olin nuori aikana jolloin tukanvärillä ei ollut väliä, riitti kun helman pituus ja lahkeen leveys oli oikea. Ei tullut kolhuja itsetunnolle eikä tarvinnut värien tarpeessa kontata ylimääräisiä sokerijuurikasrivejä.

Tuskinpa se englantilainen partiopoikakaan olisi muulle kuin vaalealle Suomi-neidolle niin pitkään kirjoitellut ja uintiretkiä muistellut. Nai tosin hääkuvasta päätellen brunetin mutta ei kai niillä siellä niin valinnan varaa olekkaan.

Blondinhan kuuluukin olla muodokas, kuka kuikeloa ja anorektista valkokankaan vaaleaverikköä muistaa? Kyllä ne löytyvät syömishäiriöiset tummempien idolien joukosta. Ainakin ennen, näitä nykyisiä en ole niin seurannut, naispuolisia ainakaan.

Lapsetkaan eivät pelkää vaaleita naisia. Kaikkihan tietävät minkävärinen on enkelin tukka, eikä blondia noitaa luudanvarrelle piirrä yksikään mukula.

Saksan ja talousmatematiikan tentin aikoinaan parhain arvosanoin, se mainittakoon  blondin koulumenestyksestä. Eri asia tietenkin on onko niitä osannut hyödyntää tai käytäntöön soveltaa, mutta kuten kehuttua kapasiteettia kyllä blondeilta löytyy. Tästä erinomainen esimerkki on tyttäreni.

Eli periyttäjänä blondit ovat myös huippuluokkaa, periytyy väri ja äly.   Jossain vaiheessa poika jo tuumi että vähän olisit voinut itsellekkin jättää, varaa olisi vielä ollut. Mutta älyhän voi myös olla piilevää.

Piilevää ei sen sijaan ole blondin elämänasenne, kuinka monta tiukkapipoa blondia tunnette? Eikä suinkaan pidä vastata että onnellisia ovat tietämättömät tai yksinkertaiset, siitä ei ole kyse. Blondi porskuttaa läpi elämän murheisiin ja vastoinkäymisiin takertumatta. Jääväthän värjäyseurot sitäpaitsi muuhun rillutteluun.

Vanhemmitenkin blondi pääsee helpommalla. Selväähän on että harmaa erottuu mustasta paremmin.

Joskus toki katsoo peiliin ja miettii mihin entinen Elovenan väri haaltui, sitten muistaa ettei sen niin väliä, sisäinen blondi säilyy kuitenkin, aina.