Erkki kirjoitti kauniisti ja tunteellisesti elämästä, keväästä ja laululinnuista.Täytyi heti kaivaa laatikosta Tommy Tabermannin runo.

Runot ovat perua edellisestä ammatista, tätä harkitsin oman "viimeinen tahto" lanketin värssyksi vaan sitten tuumasin että liian kalliiksi tulisi perillisille. Mutta kaunis, ja niin totta.

"Jotta pääsisi perille on eksyttävä tieltä.

. Joka pääsee perille oppii että hetken kuluttua on taas jatkettava matkaa.

Joka ei koskaan putoa raiteilta ja mene rikki jatkaa aina samaa rataa

ja on turvassa suurelta murheelta ja suurelta onnelta."

Eli kai tässäkin puhutaan uskalluksesta elää, antaa elämän kuljettaa ja luottaa että se kantaa. Että elämään kuuluu laaja skaala tunteita, ei se muuten elämiseltä tuntuisi.

Töissä kaksi ikäneitiä, siinä yhdeksänkympin korvilla, miettivät kuolemaa. "Me tuon "Tyynen" kanssa mennään Luojan eteen yhtä umpinaisina kuin tänne tultiinkiin". Toinen katsoi ikkunasta ulos, hymyili ja mutisi itsekseen "niinhän sinä luulet". Arvatkaa kumpi oli aina iloinen ja hyväntuulinen, kumman mielen mukaan ei koskaan mennyt mikään?

Pari iltaa on poltettu eu:n vaatimaa kasvipeitteisyyssänkeä, tulta ohjatessa mietin vielä näitä ihmissuhdeasioita. On mietitty tasa-arvoa, tosi- ja ihannemiestä ja vähän naistakin. Moni miettii miksi nykyisin on niin paljon eroja, annetaanko liian helpolla periksi vai ollaanko parisuhteessa liian epärealistisia?

Mutta jos tämä kuuluu samaan ketjuun muutoksia jonka aloittivat 60-70 luvulla viisikymppiset miehet vaihtamalla vaimon puolta nuorempaan? Se oli maalla ainakin melkoinen "buumi", yksi kun rohkeni seurasi moni perässä.

80-90 luvulla moni nainen otti eron, ällistytti suvun ja kylän, vaihtoi ammattia ja miestä, jopa ihan sellaista kunnollista, jätti talot ja tavarat.

Yksi "kunnollinen", reissuhommia ikänsä tehnyt ja maailmaa kiertänyt, ihmetteli että mikä sille vaimolle nyt yhtäkkiä tuli, tulihan sille kiukuteltua ja joskus petettyäkin mutta kun se näin kauan oli hiljaa niin mikä sille nyt ykskaks tuli?  

Ero tuli hyväksytyksi, mahdolliseksi ja niin yleiseksi ettei tarvinnut mahdottomia perustella.

Sitten alkoivat erota nuoret parit, jakoivat lapset ja talot, ei odotella enää lasten kasvamista ja velatonta elämää.

Vaan alkaisiko suunta taas muuttua, nyt kehotetaan panostamaan parisuhteseen, järjestetään leirejä joilla opetellaan puhumaan ja selvimään välejä, niille osallistuminen jopa myönnetään ihan ääneen.

Mutta eipä se tahtonut eilen märkä olki palaa, kitui aina hetken ja savutti. Se lopputulos riittää toisille, toisille vain kunnon roihu.

Erkki tahtoi neuvoja miten suhde sitten kestää, miten toisen sukupuolen kanssa oikein pystyy elämään? Minäkö sen muka tietäisin? Lapsille sanon aina että tehkää niinkuin neuvon, ei niinkuin näette tapahtuvan.

Mitä siihen muuta kuin riittävä määrä tilaa toiselle, lupa olla sellainen kuin on, paljon puhetta, vaikka pimeässäkin, ja jotain mitä on hyvä ja hauska tehdä yhdessä. Eikä se kuuden kilometrin välimatkakaan tietysti hullumpi juttu ole.