Takkuista, vähän takkuista on loman alku ollut. Pääni on tosi harvoin kipeä mutta illalla iski joku migreenin tyylinen jyskytys nuhan kera.

Mäyräkoirista kaksi karkasi aamulla, pihan lumessa näkyvät rusakon jäljet houkuttelivat nähtävästi liikaa. Onneksi se oli isäntä jonka jäljiltä ovi jäi lukitsematta.

Kolmannelle pistettiin sitten tutka kaulaan ettei tule paha mieli toisten huvitellessa. Rusakko, iso ja lihava, näytti aina ohi pomppiessaan kieltä. Eli näillä taidoin pitää varmaan vain kääriä lisää verkkoa puiden ympärille.

Näillä taidoin ei myöskään kannata kuvitella itsestään liikaa hirvimetsällä, käytiin saman tien radalla kokeilemassa vielä kerran ennen lauantaina alkavaa jahtia.

Pomokin soitti. Kevään/kesän/syksyn palaverit jäivät hänen kiireidensä takia pitämättä ja nyt olisi sitten pitänyt selvittää sijaiselle muutama juttu. Ja pitää kiireesti se palaveri. Kehotin lukemaan raporttikirjat enkä näin täyteen buukatun kalenterin kanssa luvannut tulla mihinkään palaveriin ennen loman loppupuolta.

Sillä onhan kalenteri täysi jos siinä lukee muutto ja syntymäpäivät?

Selvisi ettei talossa ole remontti vieläkään käynnissä. Miesten edellinen työmaa ei valmistunutkaan aikataulun mukaisesti. Muuttaminen ensin tilapäisesti muualle ja sitten taloon tuntuu vähän työläältä. Ja tässäkin on sovittu remontti alkamaan heti kuun vaihteessa.

Apteekissa oli niin paljon jonoa että käännyin ovelta ja hain päänsärkyyn nestemäistä troppia. Heitin viimeiset omat asterit pois ja kävin kukkakaupasta uuden kimpun. Pakastimesta kaivoin mustikkakakkua ja keitin kahvit.

Sanomalehtiä selaillessa nämä omat harmit asettuivat taas oikeisiin mittasuhteisiin. Soitin tyttärelle ja ajattelin että tämähän olikin vasta toinen lomapäivä.

Aurinkokin pilkisti juuri sopivasti esiin pilvien takaa.