1259247272_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

En minä pelkää unohtavani. En ukkoshauteista päivää, itikkapilviä tai puron reunaa kulkevaa polkua.

En minä pelkää unohtavani sitä kuinka vähän meillä oli mukana, en sitä kuinka mitään niin raskasta en ollut ennen kantanut.

En minä pelkää unohtavani kuinka tuhka ja kuivuneet ruusun terälehdet leijuivat tuulen matkaan.

Enää en pelkää unohtavani että varjon seurana on sittenkin aina valo.

Katson kuvaa jäkäläkalliosta jotta en unohtaisi miten pieniä monet harmit ja murheet sittenkin ovat.

Katson kuvaa jotta en unohtaisi miten me vaadimme niin paljon. Itseltämme, toisiltamme, elämältämme.

Jotta en unohtaisi miten tärkeää on olla lempeä, hyvä ja anteeksiantava - myös itselleen. Hyväksyä omat virheet ja erehdykset, väärät valinnat ja harhapolut.

Katson kuvaa jotta en unohtaisi että saa olla myös väsynyt, neuvoton, vastauksia vailla.

Jotta en unohtaisi miltä tuntuu kun on liian myöhäistä enää kysyä.