Pitkin ahon laitaa en ole käynyt, ihan tavallisia lenkkipolkuja ja työmatkoja vain.

Kukkia en ole kerännyt  tyynyn alle, kylän ainoa ruishalme on keskellä asutusta, lähteeseenkään en arvaa käydä kurkkimassa kun polvet ovat vielä kankeina viimeisistä klapiurakoista.

Taikojen sijasta sain houkuteltua isännän itikoita vilisevään iltametsään. Nyt on mummoilla koivut ovien pielissä - kuulemma vasta ne tuovat oikeaa juhannustunnelmaa.

Minulle tunnelmaa toivat jo etukäteen tytär sulhasensa (kohta pääsee sanomaan miehensä) ja koiriensa kanssa, sekä pari muuta mukavaa vierasta. Omasta maasta sai ensimmäiset uudet perunat, ne huhtikuussa pusseihin piilotetut tuottivat juuri sopivasti aatoksi satoa.  Sisko toi mansikoita kerman päälle. Kyllä olikin hyvää!

Yöttömän yön kukkana varjolilja, sekin vanhan pihan aarteita. Oli sinnitellyt nokkosten seassa ja kukkii nyt toisena kesänä komeasti.

Nauttikaahan te auringosta aina kun se vain pilkahtaa, minun pyhäni menevät tuttuun tapaan peiton alla. Näissä valoisissa kesäyön työvuoroissa on aina oma tunnelmansa. Harvoin tarvitsee edes valvoa yksin, moni muukin tuntuu haluavan nauttia keskikesän öistä.

Oikein mukavaa juhannusta kaikille!