Viikonloppuna pyörähdettiin pojan kanssa reissussa, Suur-Hollolan ravit nautiskeltiin paikan päällä. Hienoja hevosia, aurinkoa, leppoisaa tunnelmaa, muikkuja ja mansikoita. Kotimatkalla poikettiin rannalla saunomassa sekä velipojan pakastin tutkimassa. Malttoi poikakin hetkeksi irtautua lopputyön äärestä, nauttia lomasta.

Kiitos sille joka keksi pakata heinät suurelle rullalle, konevoimin hoideltaviksi. Parissa päivässä oli heinähommat tehty, hevosmiehille hyvät heinät talveksi saatu. Vanhoja navetanvinttejä ja siltoja ei tosin koneille suunniteltu, kieli keskellä suuta sai sompailla nostopiikkien kanssa. Kaikkea oppii, Belaruksen vaihteetkin, vain kerran sälöili oven pieli ulos peruuttaessa. Alkuun luuli ettei parisadan kilon rulla mihinkään liiku vaan tekniikan kun oppi niin kummasti pyörii vintin nurkkiin paali ja toinenkin.

Oppia ovat saaneet pennutkin, nappijauhelihamössöä on tarjoiltu muutaman kerran päivässä, tuntuu vain emon tarjoilu maittavan paremmin. Alkaa tosin olla niin ahdasta maitobaarissa että sopu rakoilee, mylläys kova jokaisen etsiessä omaa nisää. Siisteyskasvatus etenee hyvin, nopeasti oppivat mikä tarkoitus on kun herättyä sanomalehdelle nostetaan. Hieman kulku sutii kun kynnet leikattiin mutta vauhtia alkaa jo löytyä.

Sadetta ripautti hieman, raikasti ilman joten harmaakin pääsi lenkille. Mansikkapaikat ja hirvilehmän ja vasan jäljet käytiin tarkistamassa. Mustikat sinertävät, vettä nekin kaipaavat.