Erkki jo ehti kyselemään onko helle pehmittänyt täysin, pelkkiä pennun kuvia ja luontoaiheita. Eihän toki, työviikko se vain taas häiritsee, montaakin harrastusta.

Yön kun kiertelee osastoilla, selittää miksi on yö ja nukkumisen aika vaikka on valoisaa, aamulla viidestä lähtien keittelee puuroja ja houkuttelee mummoja vielä hetkeksi takaisin sänkyyn, kuudesta selvittelee helteestä kuumentuneita tunteita- ruokalapulla ei mätkitä naapurituolin pappaa eikä ennen aamuhartautta käsketä painumaan v....n vaikka kuinka hermoille kävisi, niin jostain syystä se vain aamulla kotiin ehtiessä nukuttaa aika makeasti.  Ja silti, näin antoisaa ja hauskaa työtä ei toista löydy. Ainakaan viiden minuutin työmatkan päästä.

Muuten, sen jälkeen helteestä en ole töissä valittanut kun näin liikenteen jakajissa ruusupuskia raivaavat nuoret. Piikkien takia pitkähihaiset haalarit, liikenteen huomioliivit. Asfaltti oikein väreili kuumuutta, liikenne kohisi ja nämä kiskoivat päivän nokkosia siellä seassa.

Ja kuka muistaa televisiota tai tietokonetta kun puutarha on täynnä kukkia ja pentujen touhuja seuraa kuin parasta luonto-ohjelmaa.

On toki pentuja ollut ennenkin, tosin aina muualta otettuja. Eikä kerralla seitsemää pientä ja vikkelää, kiipeilevät, kiskovat hameen helmasta ja purevat varpaasta, marssivat tomerana sanomalehdelle pissille ja tutkimaan ruohikon ihmeitä, pensaan varjoja, sängyn alusen pölykoiria tai ihmettelemään isoa harmaata olentoa verkon takana. 

Kuka silloin jaksaisi ihmissuhteita tai elon vaikeutta pohtia?