Yövuorojen jälkeen oli kiire maalle, katsastamaan kukkapenkit ja kasvihuone. Erehdyin vilkaisemaan sisällekkin vaikka hieno sää veti pelkkiin pihahommiin.

En ole yleensä mustasukkaista, valvovaa tai komentelevaa tyyppiä enkä pienistä piittaa. Mottonihan on että jos vielä parempi löytyy niin se on jo niin hyvä että kannattaa vaihtaa. Vaan olipa nyt sänky myllätty!

Nostin peittoa ja huokaisin kaksi kertaa. Ja syvään. Joka ei ole nähnyt mitä vanhat höyhentyynyt sisältävät ei voi kuin kuvitella näkyä. Ne sisältävät pienen pieniä höyheniä, ja paljon.

Nuorempi mäyrisnarttu oli nähtävästi isännän amupalan aikana vetänyt olkapään tukena käytettävän tyynyn peiton alle ja huvitellut oikein kunnolla. Leikkinyt kai luolakoiraa joka raahaa saalistaan ympäri käytäviä ja puree vielä muutaman reiänkin siinä temmellyksessä.

Isäntä jäi hiljaisena poikana tutkimaan postia, minä kannoin kaiken irtoavan sivummalle pöllytystä varten. Siinä rapsiessa rupesin kuuntelemaan että jossain ajoi koira. Huvittavaa, ja vähän outoa, sillä eihän nyt ole irtipitoaika.  Eikä muuten tällä kylällä ajokoiriakaan kuin meillä, juolahti mieleeni.

Tuli kiire tupaan. Siellä piti olla vanha mäyrisnarttu jonka kiinnostavuus urosten keskuudessa on juuri näinä päivinä suurimmillaan. Ei näkynyt. Kuin auki jättämäni ovi.

Koira löytyi viimein, samoin perhesopu, sillä tilanne tasoittui kerralla 1-1. Missä halvatun välissä se oikein livahti ohitseni metsään?

Mistä tulikin mieleen että ensimmäinen kysymys Sisko2:lla kilpailumenestyksestä onnitellessa oli " säilyikös teillä sopu niihin kysymyksiin vastatessa?".

Aika outo kysymys, meidän mielestämme.

Niin ja sain isännältä kukkia tänä aamuna. Jopa pääsin itse valitsemaan ne. Hautausmaan parkkipaikalla oli perinteinen kukka- ja taimimyynti, en olisi muistanutkaan jollei isäntä olisi maininnut.

Hehkuvan punaista ja oranssia. Siihen pataan jonka hän raahasi jostain ladon takaa, ja mallasi huolella kivetyksen reunaan.

Meillä on ihan selvästi kesämieli vallalla. Toivottavasti teilläkin.