Syytä pojan kuolemaan olemme etsineet ja miettineet näinä viikkoina, alkuyöstä löytyi selitys.

Tytär avasi pojan läppärin, emmittyään luki sähköpostit. Löytyi ystävä josta emme tienneet, emme tunteneet, mutta joka viesteistä päätellen tunsi pojan jo vuosien takaa.

Tunsi, paljon paremmin kuin me, tiesi mitä hän viimeisenä viikkonaan, viimeisenä iltanaan, mietti. Mikä tuskaa aiheutti, niin suunnatonta, liikaa kestää. Hän selvitti sen meille, sen ja paljon muuta vastauksissaan. Suri kanssamme.

Miksi haluan kertoa tästä? Siksi että ehkä joku ymmärtäisi ettei luulo tai usko riitä. Me luotimme liikaa siihen että poika tiesi. Että kertoisi läheiselleen, sanoisi ääneen ne sanat jotka meiltä jäivät liian vähiin. Moneen kertaan, tarpeeksi usein.

Kertoisi ettei rakkauden määrällä, yleensä välittämisellä, ole mitään tekemistä menestymisen, saavutusten tai hienojen suoritusten kanssa.

Vakuuttaisi että jokaisella on oikeus väsyä, epäillä, epäonnistua, pitää itsestään huolta, sanoa ei kun siltä tuntuu.

Viimeisenä iltanaan poika oli kirjoittanut kuinka suunnattoman väsynyt hän oli. Kertonut epäilevänsä olisiko hänestä kuitenkaan upseeriksi, hienosta todistuksesta huolimatta. Pelkäävänsä että tuottaa vielä meille, etenkin isälleen, pettymyksen. Ettei lunastaisikaan niitä odotuksia joita hänelle oli asetettu.

Näinkö muidenkin siellä viimeisillä viikoilla murtuneiden kohdalla kävi? Vuosien aherruksen jälkeen suunnaton väsymys, pelko ettei täyttäisi eikä jaksaisi työn vaatimuksia?

Yöllä tunsin suunnatonta raivoa pojan isää kohtaan. Halusin ravistella ja kysyä miten hän saattoi väittää ettei huomannut pojassa mitään erikoista toisen kirjoittaessa näin. Sokea ja kuuroko hän oli?

Mutta missä itse olin? Ylitöissä, nukkumassa, puhelimen päässä kuitenkin.

Syytänkö samalla geenejä, ympäristöä, kasvatusta, koulutusta? Siitäkö, että poika oli tunnollinen, kiltti, kunnianhimoinen, vaativa itseään kohtaan? Siitä ettei kovettunut riittävästi, siitä että pehmeys ja herkkyys jäivät.

Mitä se enää auttaa, ketään meistä.

Totuus satuttaa, syvältä. Silti olen kiitollinen että se löytyi, kiitollinen ystävästä joka kertoi tämän meille. Tämän, ja paljon muuta.