Entinen naapuri kertoi että tutkimuksen mukaan ihmisen elämä kulkee seitsemän vuoden sykleissä. Seitsemän vuoden välein ihmisen tuttavapiirissä tapahtuu muutoksia, elämässä jokin muuttuu tai uudistuu. Hän itse asui naapurissani 7 vuotta.

Omaa elämäänikin ajatellen näinhän se tuntuu menneen. Tässä kuitenkin ne faktat.

1. Ilma. Olen ulkona viihtyvä, olkoon keli mikä hyvänsä. Paras vuodenaika alkaa kauran kypsyessä ja päättyy lumien sulamiseen.

2. Hiljaisuus. Viihdyn yksin. Yötyön myötä kaipaan entistä vähemmän ääniä, radiotakaan kuuntelen enää harvoin. Itse puhun kovalla äänellä, mutta se johtuu vain omasta sekä (yleensä) kuulijoiden huonosta kuulosta.

3. Metsä. Kuljen metsässä alkukesää lukuunottamatta liki päivittäin. Yleensä koirien kanssa, marjastaen ja sienestäen kun niiden aika on.

4. Koti. Viihdyn kodeissani. Toiset menevät matkoille ja mökille, minä maalle touhuamaan mitä milloinkin. En pidä matkustamisesta, kolmen tunnin ajomatkan jälkeen olen jo harvinaisen kaukana. Tänä vuonna olen kuitenkin kaivannut välillä kotoa pois. Ehkä täällä oli ennen kaikki mitä tarvitsin, nyt liikaa puuttuu.

5. Koirat. Ne pitävät huolen ettei meillä ole ikinä moitteettoman siistiä, että päivittäin tulee liikuttua tarpeeksi, etten ole koskaan yksin. Ne kuuntelevat myötätuntoisina, samanmielisinä, tarkkaavaisina. Ne rakastavat rapsutusta ja lämmittävät mieltä ja selkää.

6. Puutarha. Tammikuun siemenluetteloista se alkaa, marraskuun viimeisiin kukkasipuleihin päättyy. Tauti joka vain vuosien mittaan pahenee. Ihmettelen toisten järjestyksessä kasvavia kukkapenkkejä, minun penkeissäni kasvaa sekaisin ja lomittain vaikka mitä. Kiitos osin tyttären, hän puutarhurina jaksaa kantaa kaikenlaista elvytettävää ja uutta kokeiltavaa. Isäntä alkuun juputti kun aloin ensimmäistä nokkosplänttiä raivata, nyt hän kuljettelee vieraita pitkin pihaa ja esittelee erikoisuuksia. Salaa kitkee ja kastelee itsekkin.

7. Viimeisin ja tärkein. Tytär. Hänen ansiostaan, olemassa olonsa tähden, nousen ylös, jatkan töitäni ja elämääni, helmikuun lopun jälkeenkin. Kirjoitan sähköpostia, luen blogista (ei julkinen) kuulumisia, kommentoin. Nyt en ole voinut soittaa sillä itkisin vain puhelimessa. En halua huolestuttaa sillä ei mikään viime tapaamisesta ole muuttunut. Vain minä en enää ole yhtä vahva ja varma kuin ennen.