Miten ihmeessä tähän aikaan vuodesta malttaa pysyä sisällä? Heti aamusta täytyy vilkaista mitä kulleroille kuuluu.

Tuntuu kuin yön aikana pensaatkin olisivat puhjenneet kukkaan.

Samalla kierroksella voi laskea montako tulppaania myyrien jäljiltä jäi. Ovat nopeasti laskettu.

Siemenistä kylvetyt mansikat talvehtivat onneksi kukkapenkissä hyvin. Ne tekevät marjoja syksyn halloihin asti.

Nämä akileijat löytyivät kun kitkin nokkosia nyt toista kevättä pihaltani. Liekö lajike näin matala, vai johtuuko korkeus kasvuoloista. No, ensi kesänä se selviää, siirtelin taimia uusiin kukkapenkkeihin.

Tatar sen sijaan on voinut mainiosti ihan itsekseen. Kannattaa harkita kahdesti mihin pihalleen istuttaa - tämäkin on leikattu jo kerran alkukeväästä matalaksi.

Ja kun talon taakse kerran kiertää täytyy käydä vielä haistelemassa sireenitkin.

Liljatkin kukkivat ihan kohta.

Piippuköynnös oli vallannut kuistin ja tukkinut rännit, osa oli työntynyt räystään alle. Pelkäsin kurittaneeni sitä viime keväänä liikaa, vaan sehän innostuikin nyt kukkimaan oikein kunnolla.

Pihakierroksen jälkeen vuorossa polttopuiden tekoa (se homma taitaa jatkua läpi kesän, pahoin pelkään), kastelua (se ainakin jatkuu), kylvämistä ja kitkemistä. Ja taas vähän lisää kitkemistä ja kylvämistä isännän pihalla. Jossa muuten kasvaa ihan eri lajeja, joten niidenkin kasvua täytyy kiertää ihailemassa aina kun vain ehtii.

Eikä nukkumaan malta käydä ennenkuin kullerot on käyty vielä katsomassa, kasvihuoneen ovet sulkemassa ja....

... ja töissäkin täytyy välillä käydä.

Aurinkoista ja mukavaa alkanutta kesäkuuta kaikille!