Nimittäin miesten ajatuksenjuoksua. Aamupäivä rakennettiin ulkotarhaa puutarhaverkosta pennuille, heti viimeisen yövuoron jälkeen aloitettiin. On täysin kuvitelmaa että kaikki miehet ovat käteviä rakentelussa- tai naiset sukan kutomisessa. Vaan valmista syntyi, yhteispelillä, sopuisasti.

Iltapäivällä soitti ystävä, naispuolinen, josko raveihin lähdettäisiin. Mikä ettei, kunnes asiasta kuultuaan isäntä päräytti ärräpäät, nääs pennun katsojia illalla tulossa, kuulemma sovittu juttu ja kahvitarjoilu tarpeen. Ei hyvä jos lähtisin, vielä huonompi jos soittaisin ja peruisin. Siis mikä se kolmas vaihtoehto, miestä miellyttävin sitten olisi? 

Vasta ehdin kummastella nykyistä meininkiä, ensin otetaan hirmuiset velat, rakennetaan, hommataan lapset, autot, mökit ja härvelit. Sitten mennään parisuhdeleirille jotta opittaisiin puhumaan puolison kanssa. Siis mykkänäkö ne on nuo puuhattu?

Vaan jos sinne ei mennäkkään puhumista opettelemaan, jos kuvitellaan että niillä on jokin ihmeellinen taikakeino jolla käsittää toisen sukupuolen aivoituksia? En tiedä, vieraalta tuntuu koko ajatus, että edes eläisi ihmisen kanssa jolle ei osaisi, tai haluaisi, puhua.

Siispä peruutin reissun, yön valvomisen jälkeen lienee viisaas päätös.