Isännät täälläpäin seuraavat säätiedoituksia taas tarkasti. Heinätöihin pitäisi päästä, vaan vettä tulee, jollei nyt aivan Englannin malliin, niin reilusti kuitenkin. Timotei heilimöi, apila kukkii, eikä poudasta tietoakaan. Jos onkin heinänteko nykyisin fyysisesti leikintekoa niin hermoja se kysyy senkin edestä, isojen pyöröpaalien teko vaatii useamman poutapäivän.

692425.jpg Ennen tiedettiin että iltarusko ilman vaihtaa, sade jatkui kyllä tänäänkin. Sanottiin toki niinkin että iltarusko päivä paska, äiti ainakin. No, jolleivat matot kuivu niin ainakin huuhtoutuvat kunnolla.

Omien elukoiden takia ei heinää tarvitsisi tehdä, kasvavan kysynnän, kiitos hevosten, takia sitäkin harrastetaan. Ennen mätettiin heinää seipäille kuurojen välillä, homma saikin kestää ja venyä. Nyt on kiire ja tehokkuus tarttunut maallakin töihin. Totuuden nimissä pöllyävään navetan vinttiin reluksen päälle en kyllä kaipaa.

Töihin sen sijaan olen täysin valmis taas menemään. Huomenna alkaa yövuoroviikko. Meitä hoitajia onkin nyt kuulemma liikaa ja toiminta tehotonta. Ehkä se johtuu vain siitä että vanhukset ovat väärissä paikoissa, kiitos parikymmentä vuotta toteutetun vanhainkotien alasajon. Kyllähän sairaalat mielellään kotiuttaisivat, vaan mihin? Uskokoon ken tahtoo että juuri leikkauksesta tullut vanhus pärjää nykyisen kotiavun turvin. Osaa kilpailuttaa ja valita palvelut sen mukaan mitä kukakin milläkin setelillä tarjoaa. Osaa ja jaksaa, ymmärtää mistä on kyse.

Saarnan puolellehan se taas kääntyi, vaan niin usein meillekin soitetaan ja kysytään etteikö teille nyt muutamaksi päiväksi edes mahtuisi, toipumaan ja kuntoutumaan. Sellaisista paikoista kai suurin pula on, täällä ainakin.

On kuulemma väärin paeta töihin tai välttää yksinoloa ja omia ajatuksiaan. Joskus se vain on tarpeen, jaksamiseen ja selviytymiseen.