Toiset tekevät vuoden vaihtuessa lupauksia, minä siivoan vanhaa vuotta pois. Eli käyn kaapit, laatikot ja paperit läpi, jokavuotiseen tapaan ihmetellen mitä kummaa säilyttämisen arvoista näissäkin on ollut.

Metsästysseura täyttää pyöreitä vuosia keväällä. Isosta pahvilaatikosta olen koittanut kaivella historiikkia kasaan, aineistoa kyllä riittää kun vain saisi jonkun tolkullisen järjestyksen papereihin.

Onneksi vuosikokous tilinpäätöksineen ja toimintasuunnitelmineen menee jo rutiinilla.

Lumitöitä on riittänyt, ja aina halukasta ulkoiluseuraa.

1294924688_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Myös muuta halukasta seuraa on riittänyt.

Naapurin näitä omia mäyriksiäni reilun metrin korkeampi, 13-vuotias uroskoira, istuu välillä toiveikkaana rapun pielessä. Sen kuonoon haisee selvästi muukin kuin kevät.

Niin myös valitettavasti oman uroksen, se on kuulemma päivystänyt toiveikkaana isännän autoa. Tuumii kai että samalla kyydillä pitäisi päästä tänne takaisin jolla sinne olosuhteiden pakosta vietiinkin.

Muuten en ole tehnyt mitään mainittavaa.

Laittanut ruokaa, katsellut televisiota, nukkunut. Kaikkea sellaista mitä en kiireimpinä vuosina ehtinyt, tai pitänyt tarpeellisena.

Ja mikä parasta, kevään uudet siemenluettelot saapuivat.

En ole vielä tilannut, odotan kirkasta ja selvää muistikuvaa siitä millaista meillä oli juuri ennenkuin taimet sai istutettua.

Täpötäyttä.

Toisaalta, isäntähän kynti syksyllä tännekin isomman kasvimaan.