Minun kaunis, rakas, kultakiharainen poikani. Esikoiseni, ylpeyteni, kuin oma kuvani.

Minun poikani ei turvaa maata eikä sodi vierailla mailla, ei vanno upseerin valaa eikä kouluta alokkaita.

Minun poikani erosi kirkosta koskei uskonut Jumalaan, maailmassa oli liian paljon pahaa ja selittämätöntä kenenkään luoda. Poikani uskoi järkeen, tutkimukseen ja faktoihin.

Silti, tahtoisin uskoa että poikani katselisi pilvien päältä, olisi siellä onnellinen.

Poikani toi tämän koneen minulle nauraen, tiesi etten halua, tarvitse enkä mitään ymmärrä. Kärsivällisenä neuvoi ja opetti, päivitti virustorjunnat ja ohjelmat.

Minun poikani kuoli aamupäivällä.

En halua kerjätä myötätuntoa tai sääliä, en tehdä tästä mitään tuskan näyttämöä tai sosiaalipornoa.

En vain tiedä mitä muutakaan voisi tehdä.