Tämä viikko on edennyt niin vauhdilla etten ole meinannut ehtiä millään mukaan. Kiire ei toki ole ollut, mutta mennä on pitänyt. Töihinkin joka ilta.
Muuten kaikki sillä saralla ennallaan, ainoastaan työessun nauhojen klenksua täytyi löysätä. Outo juttu, joko se oli kutistunut kaapissa tai vaihtunut jonkun muun kanssa.
Sillä ei kai loman herkutteluilla ja juhlilla voinut niin paljoa osuutta olla? Täytyy kyllä myöntää että esim. Hannilla tarjoilut olivat viimeisen päälle. Ja kyllä niistä nautittiinkin!
Hanni on blogissaan jo kuvaillut, osat 1 ja 2, niin ansiokkaasti blogitapaamistamme, etten osaa siihen paljoa lisätä. Muuta kuin sen etteivät kuvat tee ollenkaan täyttä oikeutta hänen mökilleen. Eivätkä varsinkaan sille hirmuiselle urakalle joka mökin kunnostamisessa on ollut.
Jos mökki on kaunis ulkoa, on se kerrassaan ihana sisältä.
Ihana oli myös tapaamisemme. Joskus kannattaa heittää kaikki ennakkoluulot ja asenteet pois, rohkaistua tapaamaan ja kuuntelemaan ihmisiä joiden elämä ja ajatukset ovat aivan erilaisia kuin omat.
Tai pohjimmiltaan, sittenkään niin erilaisia?
Jos "omien" kanssa onkin aina kotoisaa ja rentoa, niin tätä tapaamista voisi kai verrata virkistävään, herättelevään suihkuun. Ehdottomasti yksi kesän kohokohdista.
Blogimaailma on tarjonnut jo 3 hienoa tapaamista vuoden sisällä. Eli terveisiä myös sinne pohjoiseen!
Minä nautin, isäntä ei. Reissussa, juuri kun auton syyläri vuoti, puimurin laakeri hajosi, netti pätki ja televisio päivitteli ohjelmia omineen. Myötätuntoinen ilmekin olisi kai riittänyt näiden vastoinkäymisten äärellä, nyt ei ollut tarjolla edes sitä. Perunoista ja soossista puhumattakaan.
No, onneksi jokaisen kuivurille ajetun viljakuorman myötä alkoi ilme ja mieli kirkastua. Ja nyt, kun jo olkipaaleista suurin osakin saatiin katon alle, raikuu laulu entiseen malliin.
Papuja on taas ämpärillinen odottamassa pakastusta, kurkkuja pitäisi säilöä lisää, sipulit kantaa sisään. Sadepilvet eivät osu vahingossakaan kasvimaan ja kukkapenkkien kohdalle, toisaalta äidin mattokasakin odottaa vielä pesua.
Mutta mitäpä niistä. Haen tutkaan uudet patterit ja lähden Esterin (hirvikoirani) kanssa metsään heti huomisaamuna, viimeisen yövuoron jälkeen. Sen riemua taas alkaneesta vapaudesta on vieläkin nautinnollisempaa katsella kuin täyttä pakastinta ja kellaria.
Jaa, enpä malta olla vielä kysymättä tietääkö kukaan mitä ovat tavallisen kännykkäliittymän lisäpalvelut?
Uusin puhelinlasku oli niin ällistyttävä että päätin jopa jonottaa Saunalahden asiakaspalveluun. Olimme vastaajan kanssa täysin yksimielisiä siitä millaisia, ja minkähintaisia, liittymäni ovat. Erimielisyys alkoi kun en millään ymmärtänyt miten niiden kk-maksut 13,90 ja 0,67 tekevät yhteensä 30,90.
Aikansa kakisteltuaan neitonen esitti että siinä on varmaan laskutettu liittymät 1,5 kk ajalta. Totesin että meillä on selvästi erilaiset laskuopit käytössä.
Sen jälkeen puhuimme hetken täysin eri kieltä, en käsittänyt ollenkaan ( mikä ei sinänsä ole ihme) mitä hän yritti selvittää. Lopulta hän melkein tavasi minulle että siinä kohtaa laskussa ovat mukana perusliittymäni lisäpalvelut.
Kysyin että mitähän ne mahtavat olla, kun en tiedä sellaisia tilanneeni, eikä niitä ennenkään ole laskussa näkynyt. Että osaisin jatkossa visusti välttää moiset ansat.
Vastaus oli sen luonteinen että oli likipitäen pakko vetää viimeinen ässä kehiin. En ole ihan varma siitä mitä ja ketä sisar pomottaa puhelinfirmassa, mutta kerroin että lisäkseni myös hän on tutkinut tilaamani liittymät ja nähnyt sopimukset, eikä niissä ja niiden hinnoissa pitäisi olla mitään epäselvää.
Asiakaspalvelijan hoksottimille täytyy nostaa hattua. Hän ilmoitti kääntävänsä puhelun välittömästi laskutukseen , saisivat siellä tutkia asiaa tarkemmin.
Pimpelipom, ruuhkaa ja odotusaika minuutteja monta. Näin selvitään näppärästi hankalista asiakkaista.
Jotka taas puolestaan saavat terveellisen muistutuksen siitä etteivät ole läheskään niin viisaita ja hoksaavia kuin joskus erehtyvät kuvittelemaan. Ainakin minä tunsin itseni melko pöljäksi. Sekä laskun äärellä, että varsinkin puhelun aikana.
Kommentit