Joku huokaisee saatuaan lapset maailmalle, jollekulle jää vielä peräänkatsottavia. Vuosi ja viisi kuukautta velvoittavat nähtävästi isonsiskon roolissa pudottamaan nuorempia välillä maan pinnalle.

Vaikka toki tiedän että Erkki kirjoittelee enimmäkseen kieli poskella juttujaan jää aina epäilyksen poikanen, jos se onkin tosissaan? (siis en tarkoittanut että noin uuno mutta jotain sinnepäin)

Luolamiesaikoja haikaili, turhaan. Tuskin ne naiset siihen aikaan huoletonta huliviliä, charmanttia kulkuria, korkeimmalle arvostivat. Eiköhän asteikolla parhaiten pärjännyt se joka piti pedot loitolla ja huolehti varmasti sapuskaa nuotiolle, lämmintä turkista päälle. Tai mistä minä tiedän.

Monitoiminaisia voi toki ihailla, sellaisia joilta miesten työt luontuvat, kiitos siitä. Mutta elää sellaisen kanssa, ei aina niin helppoa. Rivien välistä olen lukevinani että sunnuntaiaamuisin on mukava loikoilla pitkään, juoda aamukahvit rauhassa ja nauttia maittava lounas. Totuus vain saattaa olla sellainen jossa tutka piippaa seitsemältä, auton perävalot välähtävät ja nälkäinen emäntä ilmestyy kahden maissa hirvikärpäsiä ravistellen. Huonommin jos käy niin raivuri tai trimmeri pärähtää ikkunan alla kesken hiekkarantaunien, vielä huonomassa vaihtoehdossa potkaistaan sängynpäätyä ja komennetaan raikkaaseen aamuilmaan mukaan mullan mättöön tai salaojan kaivuun.

Ehkä se kuuluu miesten luonteeseen, ihailla aina enemmän jotain muuta kuin kotinurkissa pyörivää. Laitettua ja huoliteltua naista katselee ilokseen, vaan miten vaatteisiin ja kosmetiikkaan muka menee noin paljon rahaa, ai kuntosalille täytyy taas päästä, ei kyllä ole minun lapsenvahtivuoroni!

Jostain se on aina tässä elämässä tingittävä.