Kolme yötä jäljellä, seitsemän viikkoa vapaita ja lomia edessä. Erehdyin yhteen blogiin kommentoimaan, tyhmiä tietenkin.

Kyseltiin mikä auttaisi kun väsyttää, olo on ankea, viluttaa, mikään ei huvita? Arvelin että ehkä luonto onkin syksyn tarkoittanut ihmisille lepoajaksi, pimeän rauhoittamaan tahtia.

Ei se kuulemma ole nykyaikana mahdollista, päinvastoin, syksystähän ne kiireet vasta alkavatkin. On koulua, kurssia, opintopiiriä, harrastuksia. Tulevat jouluruuhkat ja alennusmyynnit, että kyllä se pitää vain puurtaa koko talvi.

Olen kuvitellut että ne ovat ihmisen omia valintoja, eivät mitään hurrikaaniin verrattavia luonnonvoimia jotka vievät mennessään, vaan selvisihän sekin.

Ehkä on sallittua valittaa stressiä, masennusta, burn outtia tai hirveää kiirettä, syntiä maata vain sohvalla viltin alla ja kuunnella sateen ropinaa vailla ajatuksiakaan mistään kehittävästä tai kiinteyttävästä?

No, minä pistän verhot eteen niin kukaan ei näe. 

205729.jpgVielä jotain kukkii