Pitkän yövuoroputken jälkeen pitkillä vapailla oli tarkoitus puuhata monenmoista. Vähiin tuntuu jäävään, mennyt lähinnä kävelemiseksi. Helmikuun loppuun päättyi koirien vapaus, joten lauhtuneet kelit ja vähän kantavammat hanget täytyi käyttää tarkkaan hyväksi.

Tai täytyi käyttää ainakin mäyräkoirien mielestä. Jos pässi on muka tokinainen niin ette totisesti ole tavanneet jänistä jäljittävää mäyristä. Aika nopeasti niille selvisi että perässä rämpivä ihminen uppoaa jo ensimmäiseen ojaan, joten kutsuhuutoihinkaan ei kannattanut suhtautua kovin vakavasti.

Joten oltiin sitten sovinnolla pitkälle iltapäiviin asti.

Ja miten tämmöistäkään katsetta vastustaa?

1266676374_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pitkät kävelylenkit ovat kuin terapiaa, joogaa ja meditaatiota. Tai mitä niitä nyt onkaan. Ensimmäisen tunnin aikana ehtii ajatella omat asiat, toisena kaiken muun mieleen tulevan, ja sitten vain kävelee. 

Onneksi helmikuu päättyi. Jospa maaliskuu toisi tullessaan vähän iloisempia uutisia, helmikuu tuntui olevan pelkkää suruviestiä toisensa perään.

Hyvän tuttavan melkein aikuinen lapsi kuoli yllättäen, ja jätti jälkeensä paljon kysymyksiä. Ei niihinkään varmaan koskaan vastauksia löydy. Meidän ei sentään tarvinnut miettiä mitä tapahtui, siinäkin että miksi oli tarpeeksi.

Maalla kuvitellaan että ollaan jotenkuten perillä naapureiden asioista. Viikon takainen toinen järkyttävä onnettomuus osoitti että pelkkää kuvitelmaa.

Voi miksi kynnys pyytää apua on niin korkealla? Täytyy vain näytellä että kaikki on hyvin vaikkei mikään olisi edes sinnepäin. Tai ehkä tilanne alkaa jo tuntua niin toivottomalta ettei enää jaksa edes uskoa parempaan.

Vai eikö kukaan vain halunnut oikeasti nähdä ja tarjota apuaan?

Taidetaan pelätä liikaa uteliaan leimaa, jokaisen kun kuuluisi kai huolehtia vain omista asioistaan.

Kyllä nämä oman työlistani jutut, isäntää lainaten, ovat pelkkiä pikkujuttuja. Niinkuin tämäkin, kumma vaan ettei kumpikaan silti saa autotallini ovia auki.

1267614792_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tai edes lapioitua polkua sinne. No, pyörä säilyy kuistillakin. Autohan tuli myytyä jo kesällä. Enkä yllättäen kaipaa yhtään uutta.

Ja onneksi on sentään jotain joka hoituu itsekseen, ajallaan.Kun vain malttaa odottaa.

Toivottavasti myös nämä pätkivät nettiyhteydet ovat vain tilapäinen vaiva. Harmi silti että yhteys usein katkeaa kun saa jotain kirjoitettua tai kommentoitua.

Mutta kyllä se tästä.