Aina sitä ihminen hieman viisastuu, minäkin. Eipä taida pyyteetöntä rakkautta ollakkaan, ja ehkä se sisäinen kauneus sittenkin merkitsee enemmän.

Leivoin pitkästä aikaa joulupipareita. Niiden tuoksu liittyy niin vahvasti lapsiin, tai odotusaikaan, jolloin kaikki mahdolliset hajut etoivat pahimmoillaan, etten ole pariin jouluun tehnyt. Niitäkään.

Nyt kolme karvaista ystävää seurasi haltioissaan taikinan tekoa, ja pettymys oli suuri kun se piilotettiin jääkaappiin.

Leipomispäivänä ne kulkivat jonossa pöydän ja hellan väliä, tuijottivat hartaana uunin luukkua ja vuoroin minua. Ne on kaikki pennusta lähtien opetettu ja palkittu ruskeilla pipareilla, ei ehkä viisasta mutta motivoi vaikka mihin.

Taikinanrippeiden ja maistiaispipareiden jälkeen korjasin loput niiden ulottuvilta pois ja lähdin naapurin lämmittämään saunaan. Aika mukavaa!

Ei koirista, ei yhtään! Koko keitiö tuoksui, eikä mihinkään herkkuihin yltänyt. Saati saanut niitä. Ne selvästi mököttivät minulle huomattuaan ettei millään vetoavalla katseella ollut tehoa. Sain maata sohvallakin yksin.

Ja se sisäinen kauneus sitten, no, lienee lopulta sama miltä näytän. Viimeisen yövuoron jälkeen kävin kampaajalla, ihan vieraalla mutta ainoalla jolle vielä sai ajan. Annoin vapaat kädet ja tulin kotiin aika tyytyväisenä.

Pituudesta tosin lähti aika paljon, mutta muotoilu ja leikkaus olivat kuin naisten lehdestä tai mallikirjasta. Ei kai ole koskaan niin hienosti leikattukkaan. Peilailin tyytyväisenä kun isäntä tuli, ja mitä tämä sanoikaan!

"Pitikös tuosta vielä maksaakin jotain?"

Palasin sohvalle.

Eilen metsästysseuran majalla järjestämämme joulutapahtuma keräsi ihan mukavasti yleisöä. Vähän enemmän odotimme mutta hyvä näinkin. Ainakin paikalla olijat viihtyivät sekä sisällä glögillä että ulkona nuotioiden lämmössä.

Äidin joulupuurot on myös nautittu. Muutama vuosi sitten hän teki päätöksen rauhoittaa varsinainen joulun aika ja viettää se kahden miesystävän kanssa jossain korvessa. Me sitten kokoonnumme jo etukäteen syömään, ja mukavaa oli sielläkin.

Vanhempi hirvikoira kävi aamulla ultrassa. Tänäkin vuonna sen kyläilyreissut menivät pelkän huvittelun puolelle, pentuja ei ole nytkään tulossa. Isäntää harmittaa sillä kyselyjä pennuista oli jo paljon.

Tänä aamuna lenkillä näytti tältä, täällä kun aurataan aamusta vain päätie. Eipä se menoa haitannut.

1261385613_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja tältä näyttää kotiin paluun hetki. Takapihalle ei ainakaan tarvitse enää istuttaa mitään.

1261385668_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hyvää alkanutta viikkoa!