Kiitoksia kannustuksesta ja mukana kulkemisesta - jaettuna harmi on aina hieman pienempi. Vaikka tällä kertaa harmittaakin vielä aika lailla. Joten jaan varmaan harmistusta jatkossakin.

Tämä on ollut ihan hassu viikko. Luontokaan ei ole osannut päättää mikä vuodenaika nyt on, pajukin lykkää varoiksi kissojaan näytille.

Ja miten mukavaa - ensimmäiset punatulkut pihassa moneen vuoteen! Onneksi näyttävät pulleilta ja hyväkuntoisilta.

Muuten loma taisi täyttää tarkoituksensa sillä tällä viikolla en ole tehnyt enää mitään erikoista, pyörinyt vain joutilaana siellä täällä. Jopa valokuvia järjestelin ja liimailin kun en enää muutakaan keksinyt. Duploihin en sentään puuttunut, aikoinaan yhtenä lomapäivänä jynssäsin paremman tekemisen puutteessa niitäkin hammasharjalla puhtaiksi.

Torstaina käväisi talvi näytillä. Vielä puolen päivän aikaan tiet ja lätäköt olivat jäässä.

Suurimmat lehtikuuset hehkuvat vielä keltaisina.

Huomaan kuvanneeni loman aikana paljon metsäteitä. Niiden varrella olenkin seisoskellut odottaen näkyviin jäniksiä, hirviä tai koiria, kyytiä kotiin, tai vain nauttien auringosta.

Huurteinen metsäkin näytti kyllä aika ihanalta. Varsinkin nyt kun lumi ei vielä haittaa kulkemista.

Lomalta pitäisi sitten hypätä suoraan pikkujoulukauteen, ja koulun penkille. En tiedä kumpi hirvittää enemmän. Raskaan työn raskaat huvit, vai Effica ja lääkeainetentit.

Ehkä olen vain tullut vanhaksi, ehtinyt tottua tähän villasukkajoutilaisuuteen, saanut laiskamatotartunnan, tai sitten loma on vain ollut niin mukava että suorastaan keljuttaa kun se nyt loppuu.

Tosin niin vanhaksi en ole vielä tullut ettenkö muistaisi miten mukavaa on aina tavata työkaverit ja mummot - äkkiä ne työn ilon aiheetkin taas muistuvat mieleen.

Niinkuin esimerkiksi kunnon päiväunet.

Hyvää viikonloppua ja isänpäivää!