Johan tätä auvoisaa yhteiseloa kauan kestikin! Kun alkoi vastustaa, niin vastustikin sitten oikein kunnolla Heti vapaideni alettua se alkoi.

Ruvettiin jokakeväiseen kuntotestiin, eli polttopuiden tekoon. Kuivasia ja talven lumituhoissa katkenneita oli taas se sama 100 mottia kuin edellisenäkin vuonna. Vaikka tarkoitus oli tehdä nyt vain vähäsen, kun alkaa se remonttikin.

Ei alakaan ihan vielä. Vuosikymmeniin ei piha ole ollut yhtä märkä, ja pohjavedet yhtä ylhäällä, joten kaivurihommat oli pakko siirtää myöhempään. Ja luottaa siihen että kirvesmies ym alan ekspertit ehtivät sovitella aikataulunsa uusiksi.

Toivon mukaan marjapensaatkin pitävät uimisesta, niitä en raatsisi uusia.

Ensimmäinen päivä pilkkomista sujui hyvin, sitten katkesi jokin oleellinen tappi koneesta. Onneksi löytyi hitsari avuksi.

Seuraavaa kuormaa tehdessä traktori puski öljyt pihalle. Onneksi löytyi korjaaja iltapäiväksi - ja euroja vielä pussista.

Päätettiin lämmittää hikisen päivän päätteeksi sauna. Vuosiin ei olla saunottu niinkuin nyt, harva se ilta. Puusauna tarjoaa mainiot löylyt, kun vain viitsii pelata vesien ja tulien kanssa.

Tai savuavan kiukaan - ihan yks kaks hormi lakkasikin vetämästä. Ehti tulla melkoisen palvattu olo ennenkuin saatiin sauna tuuletettua, ja vettä pataan.

Kas kun vesipumppu oli nähtävästi järkyttynyt jatkuvasta tiskaamisesta ja pyykinpesusta, päätti pistää sekin samaan saumaan lotraamiselle stopin.

Avattiin illalla televisio kun viimein tupaan asti päästiin. Ne oleelliset geet kun tuntuivat taas puuttuvan nettiyhteydestä. Ei signaalia, kokeili mitä kanavaa tahansa. No, eivät ne kaikki tosin aiemminkaan olleet näkyneet.

Ikkunan pesuun en edes yrittänyt ryhtyä, varalaseja niihin ei mistä tahansa löydykään ja olisin taatusti hajottanut muutakin kuin tuuletusluukun kahvan. Joka tosin taisi olla hapero jo ennestäänkin. Ikkunat ovat kuonon jälkiä täynnä sillä rusakot ovat tottuneet pomppimaan taloa ympäri hirvikoirista piittaamatta. Mäyriksien mielestä suorastaan hävyttömän röyhkeästi!

Onneksi ne sentään karattuaan osasivat itse kotiin, ne kaksi joita en ehtinyt juosta kiinni tien ylityksessä.

Naapurin isäntä poikkesi eilen. Naurusuin sanoi tulleensa tiedusteluretkelle, katsomaan miten meillä yhteiselo sujuu. Vähän tutkivasti vilkaisi mustaa kulmaani ja nokista naamaani.

Onneksi halkomakoneesta kimmonnut kalikka osui vain silmäkulmaan, ja onneksi joskus nuorempana opin nuohoamaan öljykamiinan. Samoilla neuvoin onnistui kiukaankin putsaus.

Isäntä tyytyi jostain syystä vain tuhahtamaan, me naapurin kanssa lähdimme kahvin keittoon.

Ikääntyminen tuo onneksi jotain hyvääkin tullessaan - venyvämmät hermot ja suhteellisuuden tajua. Tai kyvyn hyväksyä että tässä nyt vain ollaan, ja itse se on tästäkin nesteestä itsensä kiskottava kuiville. Ja jos oikein hyvin käy niin on toinen siinä vierellä kiskomassa.

Mutta sen neuvon annan että jos on pakko muuttaa niin muuttakaa keväällä. Voi aina istahtaa hetkeksi rappusille pakoon arkea. Kuuntelemaan teerien kujerrusta aamuisin, seuraamaan kuinka luonto vihertyy ja narsissit avaavat nuppujaan.

Tulppaanit menivätkin myyrien suihin.

Kaikesta huolimatta maalla on mukavaa! Ja puu-urakastakin on puolet tehty.

Viime yönä näin tosin ihan outoa unta. Asuin kerrostalossa, ja istuin parvekkeella ihanan joutilaana viiniä maistellen. Vieressä mies joka ei ollut metsurin vehkeitä ikinä nähnytkään!

Juhlittiin sitten isännän syntymäpäivät oikein perusteellisesti, 5 päivää syötiin täytekakkua putkeen. Aika hyvin mieheltä joka ei ensin aikonut juhlia ollenkaan. Ja yllättäen tosi mukavaa, ehti jutella kerrankin kaikkien vieraiden kanssa kunnolla.

Vieraista tuli mieleen naapurit, ollaan yritetty toipua mahdottoman mukavien naapurien menetyksestä.  Se päivittäinen pihakuulumisten vaihto täytyy nyt hoitaa muulla tavoin.

Olen yrittänyt useampaan otteeseen ehtiä tietokoneen ääreen. Lukemaan blogejanne, päivittämään omaa, ja lataamaan kuvia Vuodatukseen. Eipä ole onnistunut, johtuneeko sitten täältä maalta puuttuvasta yhdestä G:stä, tai sitten tökkivävästä Vuodatuksesta. Vai ihan vain omasta ajan käytön suunnitelusta.

Mainoksissa kerrotaan jo 4G-yhteyksistä, täällä ei toimi edes 3G. Paitsi lieden takalevyllä, ja se paikka on jo taimilaatikolle varattu. Ja joskus sohvalla, mutta tungosta on sielläkin.

Jostain syystä kukka- ja taimimääräni pääsi yllättämään isännän. Vaikka olenkin yrittänyt piilotella niitä tasaisesti ympäri huushollia.

Jota muuten on hartaasti yritetty saada esille kaiken tavaramäärän seasta. Mihin ihmeeseen joutuvat ihmiset joilla ei ole vinttiä? Vai pakottaako sen puute jo alusta pitäen karsimaan tavaraa reippaalla otteella?

Täytyy myöntää että yritystä sopeutua yhteiseloon on löytynyt kiitettävästi, paljon enemmän kuin uskalsin toivoakaan. Yllättävän nopeasti kaikki on loksahtanut kohdilleen, kun alkuhässäkästä vain ensin selvittiin.

Taitaa sittenkin olla totta ettei erillään asuessa ole niin tarvetta yrittääkään, on kovin helppoa pistää ovi perässään kiinni ja kääriytyä ajatuksineen oikeassa olemisen tunteeseen.

Alkuun isäntä taisi pingottaa liikaakin. Yritin selittää että pystyn kyllä yövuoron jälkeen nukkumaan vaikka ympäriltä kuuluukin ääniä, eikä 7 km työmatkapyöräily ole liikaa ihmiselle joka on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa autottomassa huushollissa.

Aamulla, hyisessä vastatuulessa kotiin polkiessani, tosin mietin ettei olisi ehkä kannattanut olla aivan niin vakuuttava. Enkä muistanut sitäkään miten kova ääni naapurin isännällä on.

Mäyräkoirat yrittävät myös kovasti sopeutua uuteen rytmiin. Niistä on selvästi järkyttävää kuinka aikaisia aamuherätykset nykyään ovat, ja kuinka isännän lähtiessä töilleen joutuu vieläpä ulkotarhaan!

Onneksi sentään vain tunniksi, pariksi. Ja välillä iltaisin hetkeksi.

Hirvikoirat taas yrittävät käsittää ettei ilmestymiseni näköpiiriin tarkoita joka kerta herkkupaloja tai lenkille lähtöä, vaan että saatan kulkea pihalla ihan muutenkin.

Töissä yritän parhaani mukaan, tämä on taas työläämpi ja raskaampi jakso. Talvi on ollut monelle rankka. Yritän myös tolkuttaa itselleni järkeä töiden suhteen - tuleva remontti nielee euroja, ja sijaisuuksia tässä kunnassa olisi tarjolla niin paljon kuin tehdä jaksaisi.

Remontti, niin. Ollaan yritetty selailla netistä valikoimia, mutta jo pelkkä keittiön hanojen määrä sai päämme pyörälle. Ehkä on parempi vain antaa rautakauppiaalle lista käteen ja sanoa että halvimmasta päästä toimivia, kiitos.

Joka keväistä kuntokuuria yritetän myös aloitella, polttopuita on jo aika monta kasaa pilkkomista odottamassa. Huomenna on tarkoitus startata halkomakone, samettiruusujen koulimisella ei kuulemma ole vielä kiire.

Eipä tosiaan taidakaan olla, lämpimän sään tulo jäi vain yritykseksi.

Mutta ennen kaikkea, ollaan ihan tosissaan yritetty. Välttää ottamasta liikaa stressiä siitä että tämä yhteiselo onnistuisi!

Muuttamisen ohella olen valmistellut myös isännän juhlia. Hän ei halua viettää syntymäpäiviään, mutta koska niin moni on ilmoittanut joka tapauksessa tulevansa päätin järjestää jonkinmoiset juhlat kuitenkin.

Jonkinmoiset - näillä näkymin juhlimme kahtena päivänä ja yhtenä iltana.

Viimeisten vieraiden lähtiessä lähtevät myös verhot, ja alkaa pakkaaminen. Onhan tässä huhtikuuta vielä....

Eikä siinä vielä kaikki, bloginikin täytti jo 6 vuotta

Joten olkaa hyvä, kakkua myös teille, ihanat lukijani!

Kuudes vuosi oli selvästi päivittämisen suhteen verkkaisin. Alkuvuoden nautin isosta pihastani, loppuvuoden mietin mitä sen tilalle löytäisin.

Nyt vasta ajatukset alkavat taas muotoutua sanoiksi, selkiytyä, niin kuin elämä muutenkin.

Kunpa tämä olotila vain kestäisi.

Mutta nyt ei murehdita mennyttä eikä tulevaa, nyt juhlitaan!

Kuten kuvastakin näkyy on lentelyä riittänyt.

Kalenteri täyttyy sellaista vauhtia että pitänee loppukuusta jo turvautua moottoriluutaan. Vaikka isännän syntymäpäiväjuhlat ulkoistinkin ( lähisuvun ja naapurithan nyt kahvittaa aina jossain välissä) jää vielä monta pakollista menoa ja touhua jäljelle.

Niin ja se varsinainen muutto, sekin vielä.

Oli niin mahtavat hankikelit ettei vuosiin. Joten livistimme metsiin ja pelloille koirien kanssa. Pakkaaminen unohtui, kaappien tyhjennys käy onneksi sentään puolihuomaamatta..

Ainakin jos on ylimääräinen huone jonne siirtää kaiken paikkaansa etsivän.

Mutta nyt on pääsiäinen, pyhäpäivä, ja monella pitkät vapaat. Pitkäperjantai oli ennen hiljainen, rauhallinen päivä, ja niin taidan sen viettää nytkin.

Joten oikein mukavaa pääsiäistä kaikille!

Alkuun taas kiitokset kaikille - ihanaa kun kannustatte! Ja aika monelle näyttää olevan myös tuttua tämä "aikuisempana" yhteen muutto mietteineen. Mukavaa että positiivisia kokemuksia löytyy niin paljon.

Tämä pähkäilyni muuton suhteen vaikuttaa varmaan aika hassulta, eihän se nyt loppujen lopuksi niin iso juttu ole. Mutta me isännän kanssa ehdimme parissa vuosikymmenessä urautua rutiineihimme, kasata suhteestamme tällä lailla toimivan paletin.

Miksi muuttaa ja riskeerata jotain jo hyvin toimivaa?

Tämän kevään aikana olen kyllä todennut ettei luulo tosiaan ole tiedon väärti, ei edes minun luuloni!

Olen kuvitellut olevani vielä melkoisen hyväkuntoinen, vaan 7 pitkää työyötä lomaviikon jälkeen palauttivat taas maan pinnalle.

Luulottelin myös itselleni että tämä kevät ja kesä töissä menisivät entiseen malliin, vaan äkkiäpä ne nämäkin luulot kehityskeskustelussa karisivat. Yllätin tosin itsenikin vastaamalla etten tosiaan tiedä kysymykseen jaksatko työtäsi tässä työpaikassa vielä 2 vuoden päästä.

Se vuorotteluvapaa kummittelee edelleen mielessäni, toistuvista tyrmäyksistä huolimatta.

Olen aina kuvitellut että parisuhdepalstojen neuvo puhumisesta ei koske meitä, mehän olemme aina puhuneet suoraan vaikka ja mistä. Olen tietenkin vuosien myötä oppinut tuntemaan toisen, tietämään miten ajatuksen juoksu kulkee. Ja mistä vastahanka milloinkin johtuu.

Eikä minulla todellisuudessa ole ollut monesta asiasta hajuakaan!

Olen kuvitellut että kahden huushollin ylläpito on sujunut hyvin, että molemmissa vallitsee ihan kohtuullinen siivo.

Nyt kun olen kiivennyt isännän vintille, laskeutunut kellariin, kaivanut saunan lauteet esiin pukuhuoneesta puhumattakaan, voin tämänkin harhaluulon viskata samaan monttuun.

En edes uskalla ajatella miltä täällä näyttää kun kaikki on viety pois.

Täytyisi vain ensin keksiä mikä se pois-paikka kaikelle tälle on!

Kylän komein kokko meillä ainakin näillä näkymin roihuaa. Vanhoja huonekalujani en sääli, mutta mihin ihmeeseen kaikki taimeni ja kukkani mahtuvat?

Toisaalta, jos se on huolistani pienin niin hyvinpä menee.

Tämän harhaluulon tahdon ainakin tässä vaiheessa vielä säilyttää.