Eijalta sain uuden haasteen. Kerro mitä keräilet! Haasteeseen vastaus on hieman viivästynyt, keräilysesonki näet jatkuu vielä liki parhaimmillaan.

Sillä kaikkihan tietävät että keräilen marjoja ja sieniä, puutarhasta kasviksia. Daalioita, kehäkukkia ja päivänhattuja maljakoihin, kaikenlaisia siemeniä kevään kylvöihin. Talvivarastoja kuin orava, vai hamsteriko se oli.

Nuorempana keräsin kukkopillejä. Lopetin, kun tajusin kuinka tylsää hommaa pölyjen pyyhkiminen on. Reseptejäkin keräilin kunnes huomasin etten noudata niitä kuitenkaan. Ja nykyisinhän kaikki tarpeellinen löytyy netistä.

On minulla kyllä erikseen hylly keräilyesineillekin, harmi vain että kokoelmat karttuvat kovin hitaasti. Tätä vauhtia Esterin pokaalit jäävät vähiin, onneksi vanhempi hirvikoira sai niitä senkin edestä.

Parin laatikon kätköistä löytyy valikoima kummallisia esineitä ja lappusia. Niiden arvo piilee muistoissa, ne liittyvät johonkin tärkeään hetkeen tai ihmiseen. Ne ovat laatikoita joiden edessä jälkipolvi puistelee ihmetellen päätään, miettien miksi kummassa näitäkin on säilytetty.

Ei se mitään -  minä tarvitsen niitä vain aikani.

Pakko myös tunnustaa että mainos, jossa mummo esittelee ylpeänä keräilemiään tyhjiä purkkeja, on kuin meiltä. Sillä erotuksella että keräilen niitä todelliseen tarpeeseen, niinkuin muitakin tyhjiä kukkaruukkuja ja jäätelörasioita.

En kai minä nyt joka kevät osta satoja uusia ruukkuja taimilleni?

Sitäpaitsi, jollen tarvitse niitä vielä ensi keväänä niin viimeistään sitä seuraavana. Täytyy näet varautua siihenkin etteivät siskot enää viitsikään pestä minulle jokaista huushollissaan tyhjentyvää rahkapurkkia ja raejuustorasiaa.

On toki jotain mitä keräilen läpi vuoden, jotain jonka keräilynhalu vain kasvaa iän myötä.

Keräilen joutilaita, kiireettömiä ja hiljaisia hetkiä. Hetkiä, jolloin aurinko nousee sateisen yön jälkeen, tuuli pyyhkii viimeisetkin harmaat pilvet pois, ja taivas leväyttää kantensa siniseksi.

Keräilen hetkiä jolloin mieli on tyyni ja rauhallinen.

Hetkiä, jolloin kukaan ei tarvitse eikä vaadi minulta mitään.

Keräilen hetkiä jotka auttavat läpi vaikeampien ja raskaampien päivien, hetkiä jotka kantavat silloin kun suru muistuttaa itsestään.

 

Erikseen en haasta ketään, napatkaa haaste mukaan jos haluatte kertoa omasta keräilystänne. Olen ehtinyt lukea huonosti toisten blogeja viime aikoina, en ole ihan varma ketkä kaikki tähän ovat jo vastanneet.

On ollut niin paljon keräiltävää!