Eilen, aamulenkillä koirien kanssa, välähti yhtäkkiä mieleen että meillähän on tyttären kanssa molemmilla yhtä aikaa vapaata. Ja että minun vapaani kyllä menisivät hyvin vanhalla rutiinilla, lenkille, kotihommia ja uudelleen lenkille - mutta voisihan ne joskus käyttää muutenkin.

Parin puhelun ja matkahuollon sivujen selailun jälkeen menopaluukin tuntuisi onnistuvan hyvin, suoraanhan täältä ei Tampereelle pääse. Eikä kyllä ihan vielä kahdellakaan vaihdolla.

Kotona pengoin vaatekomeroa. Jostain syystä uusiin vaatteisiin pukeutuminen on tosi vaikeaa, ne tyttären tai pojan vanhat, kulahtaneet paidat nyt vain ovat päällä mukavampia.

Ainakin niihin liittyy paljon muistoja. Niinkuin tyttären aikoinaan luokkaretkeltä Norjasta ostettuun oranssiin puseroon. Siihen aikaan ei ollut rahoja liiemmälti vaatteisiin, eikä kyllä niin persoonallista olisi täältäpäin löytynytkään.

Vaan kai se on nyt jätettävä ulkoiluvaatteet sovinnolla naulakkoon ja etsittävä päälle jotain ihmisten ilmoille kelpaavaa. Kun tuppaa unohtumaan liiankin usein että ihmisiin se isäntäkin kuuluu.

Mukavaa loppuviikkoa, minä lähden Tampereelle.