Perjantaina nautin helteestä, takapihan violeteista pelargonioista ja pitkästä iltalenkistä koirien kanssa. Nettiyhteys pätki, tai oli pois kokonaan päältä, joten monen blogin kuulumiset jäivät pimentoon.

Lauantaina seisoin, sadevarusteista huolimatta,likomärkänä ja kuraisena näyttelykentän laidalla. Meillä oli sekä mäyrisuros että hirvikoira mukana eikä niitä voinut jättää keskenään autoon. Toinen kehäkin oli aika lailla myöhässä joten päivä venyi.

Kotiin ajeltiin aika hissukseen, miettien koko touhun järkevyyttä. Uros sai tuloksen jolla kyllä pääsee ajokokeisiin mutta komeaksi sitä tosiaankaan ei kehuttu. Eikä harmaa tietenkään saanut sitä viimeistä, puuttuvaa serttiään.

Sunnuntaina kello soi jälleen kuudelta. Koira kyytiin ja menoksi, päätettiin vielä kerran yrittää kun maksettu ja ilmoitettu oli. Takapaksiin lastattiin nahkeat sadevehkeet ja kassillinen vaihtovaatteita.

Menomatkalla sumu pisaroi tuulilasissa eikä näkyvyyttäkään paljoa ollut. Tulomatkalla kuuntelimme miten mukavasti pokaalit kilisivät kassissa. Aurinkokin taisi välillä pilkistellä pilvien raosta.

Käsittämätöntä kuinka pala vaaleanpunaista muovinauhaa ja pari pätkää punaista ja vihreänsinistä muuttaa koko harrastuksen jälleen mielekkääksi, hienoksi ja antoisaksi.

Kaksoisvalio itse haukotteli kylläisenä takapenkillä. Hetkeen ei ainakaan sen linjoista tarvitse välittää.

Eikä ehkä omistakaan, sillä autolla on huomenna katsastushuolto. Luulen pääseväni lomarahoista nopeasti ja vaivattomasti eroon, toivottavasti sentään kertakäynnillä.