Pakkasin heti yövuoron jälkeen autoon uimapuvun ja muuta maalle menevää, ne hartaasti odotetut vapaat näet alkoivat klo 7.15!

Olin räväkällä päällä ja tankkasin autoon 98:a, ajatellen että mikä laulaen tulee (vähän isompi totovoitto) saa kaasutellen mennäkkin. Tiedä sitten olisiko ollut tarpeen niin tuhti aine, muuta kuin ohjekirjan mukaan. Luojan kiitos on pieni auto ja tankki, ja vasta toinen tankkaus tänä kesänä. Meinasi silti huimata litrojen ja eurojen suhde. Kellä on enää varaa ajaa muita kuin työmatkoja?

Kuvittelin kiertäväni vain pihan kastelukannujen kanssa ja sitten järvelle. Vaan isännällä oli muut suunnitelmat. Maanantaina hän oli käynyt ihan oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti näyttämässä terveyskeskuksessa kättään. (Rasti seinään!) Ei siellä tietenkään mitään lääkäriä ollut, eikä aikoja. Ne kun jaetaan täällä vain päiväksi kerrallaan, sen ihmeellisen tietokoneohjelman takia.

Systeemi työllistää kopin hoitajat hienosti. Joka aamu rivi toiveikkaita potilaita ja herkeämättä soiva puhelin. Ja 2-3 aikaa tarjolla jos hyvin käy, eli jostain on lääkäri löydetty.

Ennen kuin rupesin huseeraamaan isännän mailla siellä kasvoi lähinnä nokkosta. Eikä muuta kaivattukkaan. Nyt kun pikkuhiljaa olen istuttanut ja raivannut pihaa on isäntäkin innostunut sen hoitoon, jopa niin että välillä saa toppuutella.

Pihaa ei ole sen kummemmin tasoiteltu eikä myllätty, kaivettu penkkejä ja kukkamaata mihin lapio on pystynyt. Niinpä nurmikkokin hoidetaan raivaussahalla. Älkää kysykö onko siima ja se pyörivä vempele sama kuin pusikon hoidossa käytetty, tehoa vehkeessä on kuitenkin tähänkin hommaan vähintään riittävästi.

Yritin venkuloida vastaan ja esitellä marjaämpäriä, vaan ei auttanut. Valjaat ja kypärät viritettiin päälleni ja sitten vain sahan kanssa nurmikon kimppuun. Ja lääniä riitti!

Nyt ymmärrän mitä isäntä on tarkoittanut sillä että pari isoa kukkapenkkiä olisi parempi kuin 20 pientä. Tai miksi niiden penkkien reunat voisivat olla suunnilleen suorat. Toisaalta, pioni on jo kukkinut ja samettiruusuja tuli muutenkin istutettua aika tiheään.

Loppuvaiheessa isäntä alkoi jo tähyillä miettiväisesti koivikkoon päin. Ehdin ensin, nimittäin kieltää että älä edes kuvittele, sen raivaat kyllä itse.

Rehellisesti sanoen raivurin heiluttelu on oikeastaan ihan mukavaa hommaa. Näkyy ainakin käden jälki, ja saa siinä muutamat agressiotkin purettua katsellessaan miten heinä lakoaa. Olikin päässyt aika pitkäksi.

Kesken haravoinnin saapui naapuri. Katseli aikansa heinäkasaa ja minua, tuumi sitten ihaillen että täällä on tainnut ollakkin melkoiset orgiat. Olin kyllä yltäpäältä ruohosilpussa sillä siinä kun isäntä pakkaa kaikki mahdolliset suojavaatteet päälleen minä riisun mahdollisimman vähiin. Ei tule niin kuuma, ja helpompi se on paljas nahka pestä kuin läjä vaatteita. Se kypärän suojus kyllä fuskasi selvästi sillä naamakin oli ihan vihreä.

Isännän ilmeestä näki että se kuvittelee nyt saavansa kylillä ansiotonta arvonnousua tämän näyn jälkeen.

Jätin sovinnolla uimisen ja lähdin Esterin kanssa marjaan.

Kylläpä oli mustikkatalkkuna hyvää!

Ja sen kanssa sopi erinomaisesti australialainen punaviini.

Hyvää loppuviikkoa teillekkin. Sohva ja päiväunet kutsuvat.

Loppuun vielä kuva petunioista. Näyttävän kukkivan ihan yhtä lailla tavallisessa peltomullassa, lannoittamatta. Tytär toi muutama vuosi sitten näitä kirjavia, siemenet ehtivät syksyisin hyvin valmistua.

Ennen inhosin sinisiä ovia. Kaikkeen nähtävästi tottuu, myös isännän makuun.