Vähissä on tämä mennyt, iäksi mieleen jäljet jättänyt. Koska kaikesta muustakin olen rehellisesti kertonut niin kai se täytyy tunnustaa näin vuoden lopuksi vielä yksi asia.

Tässä on nyt kohta kaksi viikkoa mennyt lenkatessa, vasen polvi alkoi oireilla ennen joulua. Samaa tahtia kuin isännän pohje suli kipeytyi oma koipi. Jaa lääkäriin? Kaikkitietävän netin mukaan tälle ei tässä vaiheessa mitään tehdä, rasittaa ja lepää sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Eikäpä tuota jouluöiksi olisi ketään varalle ollut, menihän ne hiljakseen liikkuessa.

Pienenä polveen lipsahti vesuri, vähän isompana kolautin sen uimahallin portaaseen ja siitä parin vuoden päästä auton konepeltiin. Pääsi volkkari yllättämään kuorma-auton takaa. Ehkä se nyt vain muistelee menneitä, polvi.

Se on päällepäin ihan entisellään, kestää nukkua ja syödä, taivuttaa ja oikaista. Vaan kävellessä mokoma vihoittelee.

Arvatkaa olenko saanut takaisin liki kaiken saman millä isäntää olen ohjeistanut?

Muuten vuosi meillä vaihtunee vanhan kaavan mukaan. Koirat viedään korpeen, mahdollisimman kauas paukkeesta ja muusta metelistä. Metsästyskoirina ne eivät pelkää ampumista, rakettien äänet vain käyvät pahasti korviin.

Viettäkää iloista, mukavaa ja turvallista vuoden vaihdetta! Onnellisia päiviä, levollista aikaa, menestystä ja avointa mieltä tulevalle vuodelle!

Kaikille teille kiitos kuluneesta vuodesta. Myötätunnosta, tuesta, kauniista sanoista ja mukana kulkemisesta!

Tytär, pidä huolta itsestäsi! Olet rakas, aina.

Poikani, tänäkin iltana muistan sinua.

Näin sinusta viime yönä unta, pitkästä aikaa. Se oli hyvä ja onnellinen uni. Kiitos kun kävit.