Kolmas mäyräkoira tänään mukana metsällä. Mimmille ei täysin ole selvinnyt mitä ajokoiran hommiin kuuluu joten varoiksi se haukkuu kaikki vähänkin tuoreet ja mielenkiintoiset jäljet. Kovan rähinän piti myös hirville. Ymmärsi onneksi aika sukkelaan että hirvilehmän kanssa jää äkkiä toiseksi ja jätti ne rauhaan.

Ainut kuvaamataidon tunneilta mieleen jäänyt asia oli opettajan lause "kerran päivässä pitäisi katsoa rauhassa horisonttiin." Tänään sekin tuli tehtyä.

 

Tästäkin kuvasta näkyy kuinka maisemat muuttuvat, aukeaa alkaa olla menee metsään minne vain.

Moni ihmettelee miten lomailu sujuu loppusyksyllä, mitä silloin voi edes tehdä. Minäpä kerron.

Tiistaista perjantaihin aamuisin metsään, joku viidestä koirasta mukaan. Yhden maissa kotiin, päiväkahvit ja postin tutkiminen, koneelta lähimpien kuulumiset.

Kolmelta onkin jo nälkä, kunnon ruokatunti ja loput Hesarista. Sitten koirat lenkille, tunti reipasta menoa.

Iltahämärissä ei tietenkään kannata enää aloitella mitään hommia, vain tärkeimmät eli ruokakaupassa käynti ja tukan kampaaminen huolehditaan. Mieluummin tietysti tukka ensin.

Loppuilta kuluukin hienosti sohvalla koirat kainalossa raveja kuunnellen ja lueskellen. Saatanpa aukaista telkkarinkin, sää tulee ainakin vilkaistua.

Viikonloppuna tullaan metsästä vasta iltahämärissä pois, joten lenkin jälkeen voi siirtyä suoraan sohvalle.

Maanantai on kotihommille varattu (= viikonlopun rästiin jääneet lehdet). Koirien kanssa saatetaan iltasella tehdä vähän pitempi lenkki.

Joskus kysyn isännältä illalla että mitähän sitä aamusta tekisi. Pesisikö ikkunat vai pyyhkisikö pölyt kirjahyllystä tai lähtisikö koiran kanssa metsälle. Isäntään voi tässä luottaa,  hän ei koskaan vastaa väärin.

Näin on loma sutjakkaasti sujunut jo vuosia, enkä kesään sitä enää vaihdakkaan jollei pakko ole.