Viikonlopun kahden ylimääräisen yövuoron jälkeen olo on jokseenkin uupunut. Viimeisen yön kävelin käytäviä ja toivoin että kaikki hurjastelijat, rattijuopot ja muuten hurvittomat kuskit pysyisivät kotona. Tytär oli tulossa kesäloman viettoon. Ainokaiseni.

Aina jollainlailla olin lasten reissuista huolehtinut, nyt sain oikein tolkuttaa järkeä itselleni, yletön huolehtiminen on aivan turhaa ja tarpeetonta. 

Tytär tuli, terveenä, ehjänä ja reippaana. Auto kukkia täynnä. Miten mukavaa olikaan syödä yhdessä, yleensä jonkun kanssa. Kahvitella vieraidenkin seurassa. Niinkuin ennenkin, tullessaan tytär toi ääntä ja eloa huusholliin.

Huomenna suuntaamme etelää kohti. Netistä tutkimme matkakohteita, päätimme pysähtyä silloin kun siltä tuntuu, kääntyä takaisin jollei matka maita.  Torstaina kuitenkin oltava jo illalla yövuoroon valmiina.

Tammisaaren luonnonpuistossa ajattelimme käydä kääntymässä, tai ainakin Sisko2.n luona Vantaalla. Katselemassa vähän ihmisiä, luontoa, elämää.

Sen verran poissa että kotiin on taas hienoa palata.